Siirapilla höystettyä lomailua

Viime keskiviikkona mun odotus viimein palkittiin. Aamu kymmenen paikkeilla odottelin terminaali ykkösessä levottomana. Taululle päivittyy saapuvan lennon tieto: kone laskeutunut. Sydän meinaa sillä samalla sekunnilla pompata kurkusta ulos, kädet ovat aivan kylmät, mutta silti mulla on muuten hiki. Kökötän saapuvien portin edessä ja saan slaagin joka kerta kun ovet avautuvat. Hollantilaisia, saksalaisia, kiinalaisia ja monia muita virtaa kiireisen näköisinä ohitse bleisereissään. Koitan katsella ja tunnistaa näkyisikö missään viitteitä suomalaisista; Finnairin tarroja tai muuta vastaavaa. Ei vielä. Jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta. Vartin odottelun jälkeen olen jo vähän rauhoittunut, mutta sitten kuulen ohitse pyyhältävän miehen sanovan suomeksi: ''Voi vitsi täällä tuoksuu hyvä ruoka.'' Syke ponnahtaa taas taivaisiin (täähän menee ihan reenistä jo) ja polvet valahtavat veteliksi. En oikein ole varma oksennanko vai pyörrynkö ensin tähän paikkaan. Miten voin olla näin jännittynyt ja innoissani samaan aikaan? Pieni puna nousee kasvoille enkä voi olla paikoillani. Pyörin ja kiemurtelen samalla hokien itselleni: nainen nyt ihan oikeesti rauhoitu, hengitä, hengitä, muista hengittää... Puren alahuulen melkein tunnottomaksi, kun koitan pitää kyynelkanavat kuivina ja unohdan taas vetää henkeä. Kyllä mä taidan pyörtyä ensin. Sitten Osmo ilmestyy hymyillen ovista ja painaudun salamana sen kylkeen suuren halauksen syleilyyn. Voi luoja miten pitkältä ajalta kuukausi erossa voi tuntua.

Koottuani itseni jätämme lentokentän pölyt taakse ja huristamme Haagiin. Päivän ensimmäinen menu koostui meidän yhdessä väkertämistämme lihapullista. Voi miten ihana oli kokata yhdessä pitkästä aikaa, elämän pieniä-suuria iloja. Lihapullien voimalla jaksoimmekin seikkailla myöhemmin ympäri sumuista Haagia melkein 9 kilometrin verran. Kierrämme ensin Binnenhof:lla eli hallintorakennusten luona. Paikka on melkoisen siisti ja ainutlaatuinen, koska harvemmin tänäpäivänä kuka tahansa voi mennä maan päättäjien työpaikalle aivan ikkunan taakse tuijottelemaan. Kyllä, paikalle on rakennettu lasinen tunneli, josta pääsee bongailemaan ministereitä työn touhussa :D Itse pääministerikin työskentelee samaisella alueella omassa söpössä pikku tornissaan. Pettämättömän suuntavaistoni ansiosta päädyimme myös rauhan palatsille vahingossa. Siellä on muun muassa YK:n merkittävin oikeudellinen elin eli kansainvälinen tuomioistuin. Itse olin käynyt siellä ihan ensimmäisellä viikolla ja oli ihan hauska vähän kertoa faktoja paikasta. Eli toisin sanoen oli hauska vähän päteä ja näyttää tietä, kun yleensä olen se joka meistä kuuntelee pätemistä milloin mistäkin, ruuvien kierteistä maantieteeseen, haha :D Vähän jo väsähtäneet jalat johdattivat meidät päivän päätteeksi illalliselle Haagin keskustaan.

Joutseniin törmää täällä tosi usein.. ja silti joka kerta on pysähdyttävä ikuistamaan nuo ylväät tipuset 

Hallinnon rakennukset on ihan näyttävät täällä

Haagin taidegallerioiden aarteita

Seuraavanakin päivänä tepastelimme ympäri Haagia ja poikkesimme Escher in Het Paleis -museossa. Museorakennus itsessään on Hollannin edesmenneen kuningatar Emman (1858-1934) talvipalatsi, joka mainostaa itseään ainoana julkisena rakennuksena Hollannissa, jossa kuninkaallinen tunnelma on säilytetty. Jo sinänsä aika vaikuttava ilmestys ja jo pelkästään tämä tieto vetäisi mut heti mukanaan prinsessa haaveisiin ja tuhkimotarinoihin. 

M.C. Escher puolestaan on hollantilainen maailmallakin mainetta nauttiva kuvataiteilija ja graafikko, joka tunnetaan mahdottomia asioista ja esineitä esittävistä teoksista. Ja ne totisesti olivat sitä! Teosten tutkailu pisti todella aivonystyrät raksuttamaan, kun jatkuvasti löysit uusia ulottuvuuksia ja selittämättömiä näkökulmia töistä. Koko yläkerta palatsista oli taas omistettu erilaisille illuusioille (''Nää maailma Escherin silmin''), joita mekin päästiin vähän kokeilemaan...

Tässä yksi M.C. Escherin kuuluisimmista maalauksista: Piirtävät kädet

Välillä piti muistuttaa kuka määrää kaapin paikan

The Cheesecake Company - portti taivaaseen! Snickers-juustokakku; voiko olla enää mitään parempaa? Oli ''pakko'' viedä Osmokin tutustumaan tähän ihanaan kahvilaan museovierailun jälkeen..

Torsai iltana esittelin Osmon mun parhaille vaihtarikavereille englantilaisessa pubissa, Fiddlers:ssä, keskustassa. Se on jo ehtinyt muodostua vakkaripaikaksi täällä Haagissa meille. Listalla on +200 olutta, viihtyisä paikka, kohtuulliset hinnat, herkullista ruokaa ja erinomainen tunnelma. Syötiin ja juoruiltiin, Osmo jopa kehu, että puhun hyvin englantia vaikka itse sitä vähän epäilen :D Perus suomalaisen oletus(ko?) Ilta loppui harmi vain vähän lyhyeen, kun piti saada hyvät unet alle seuraavan päivän Damin reissua varten.

Seuraavaan aamun mä heräsin intoa puhkuen: tänään mä pääsen uudestaan Amsterdamiin! Tämä oli Osmon ensimmäinen kerta Damissa ja mulle se melkeimpä tuntu myöskin siltä, koska tässä kaupungissa on vaan kertakaikkiaan niin mahdottoman paljon nähtävää! Osmo halusi mennä mun aikaisemman vankilamuseovierailun innoittamana kidutusmuseoon.. Nyt mä ihan oikeesti tiedän aivan kaiken ja aivan liikaa keskiaikaisesta kidutuksesta. Ihminen osaa olla tarvittaessa sairaalloisen luova, ihan kirjaimellisesti. Vaikka rikoslaeissa on puutteita, on kehitys parin sadan vuoden ajalta ollut todellakin tervetullutta.

Tietotulvasta toipuneena suunnattiin mulle ihan pikkiriikkisen mieluisampaan kohteeseen: kissamuseoon!!! Jo ulko-ovelle saavuttaessamme olin aivan varma, että tämä oli niin hyvä idea. Vilkaisen Osmoa silmät säihkyen ja saan vastineeksi mun intoilulle lämpimän naurun hymähdyksen ja halauksen. Ovessa meinaan keikkui kyltti: avaa ovi varoen etteivät kissat pääse karkaamaan. Siis täällä on myös oikeita kissoja, ihanaa! Mussa heräsi hetkellinen sisäinen hullu kissanainen -fiilis. Vai olikohan se nyt niin hetkellinen.. No kuitenkin, suurimman huomion vievien oikeiden kattien lisäksi museossa oli esillä kaikkea taidetta maan ja taivaan väliltä: tauluja, piirrustuksia, veistoksia, patsaita, posliinitaidetta, valokuvia ja paljon muuta. Kaikki kissa-aiheisia tietenkin. Mulle tarttui matkaan mukaan myös ensimmäinen matkamuisto (jos vaatteita ei lasketa). Äidin ja tädin kauhun sekaisista veikkailuista huolimatta kyseessä ei ole uusi kissa vaan juliste parin vuosikymmenen takaisesta ranskalaisesta kermamainoksesta. Kissa-aiheinen toki. Museon myymälässä aikaa kului varmaan kauemmin kuin mun ekalla shoppailukierroksella Primarkissa. Uskallan väittää, että tämä paikka on kissaihmisen must see -kohde Damissa. 

Museon myymälässä vähän kesti sattuneista syistä... 

Kyllä tästäkin rakennuksesta suomalanen romantikko löysi kuninkaallista tunnelmaa vaikka Kuningatar Emman palatsissa väittivät sen olevan ainoa paikka, jossa on oikeaa kuninkaallista fiilistä

Tämä kaveri itseasiassa viettelee kissanpäiviään myynnissä olevien matkamuistojen päällä

Kävimme tutkailemassa myös kelluvaa kukkamarkettia ja tietysti Osmo halusi nähdä punaisten lyhtyjen alueen ;D No onhan se pakko nähdä omin silmin ja se on sellanen ''kulttuurinähtävyys'' juu juu :) Perjantaina meininki siellä olikin pikkuisen vilkkaampi kuin viimeksi siellä pyörähtäessäni ja tytöillä kauppa kävi. Me tai no oikeastaan minä kävin tekemässä sen sijaan kauppaa Forever 21 -liikkeessä vaateista. Paikkahan oli oikeastaan tavaratalon kokoinen naistenvaateliike, jossa aikaa kului paljon. Kuinka onnekas voi ihminen olla kun on tollanen mies, joka oikeesti tykkää (tai ainakin esittää erittäin vakuuttavasti tykkäävänsä) käydä ostoksilla mun kanssa ja vielä ehdottelee erilaisia vaatteita, kertoo mielipiteensä ja löytää ihan itse mulle oikeita helmiä tuhansien rättien joukosta? En voi kun olla super tyytyväinen, kun katselin liikkeen ulko-ovella palloilevia tylsistyneen näköisiä miehiä älylaitteidensa kanssa.

Ihana päivä Amsterdamissa alkoi kääntyä iltaan ja pari väsynyttä matkustajaa hyppäsivät Haagin junaan (joka oli aikataulussa!) uusien mahtavien muistojen kera. 

Pakko stopata juttu tähän väliin ja tehdä osa 2 meidän lomailusta täällä, muutenhan tästä tulee pidempi kuin nälkävuodesta :) Palaillaan siis pian!

- Emmi