Ajattelin tätä blogia perustaessa, että alkuun pitäisi varmaankin sepustaa jotakin siitä missä asun, millanen huone on ja niin edelleen, mutta se ''tylsempi'' aihe jäi Amsterdamin ja muun alkuhuuman varjoon. Aiheen kategorointi tylsäksi oli virhe. Erehdyin siis todella pahasti, sillä tämä pirun punainen paholainen on tehnyt muhun tässä lyhyessä ajassa lähtemättömän vaikutuksen ja jaksaa aina yllättää. Tylsyydestä tätä murjua ei voi todellakaan syyttää. Puhun nyt siis asunnostani Stamkartpleinillä. Se sijaitsee aivan koulun vieressä ja asustelen toisessa kerroksessa. Kerroksiahan taitaa olla jotain 20. Asun siis yksin, kun asuntoa etsiessäni tällä Duwolla (paikallinen TOAS) oli enää tarjolla yksiöitä tai huoneita, joissa jaat makuuhuoneen 3-4 tuntemattoman kanssa. Ihan siihen ei mulla kantti riittänyt. Kämppä on kalustettu ja sain alkuun laatikollisen uusia keittiövälineitä, uuden peiton ja tyynyn, parit lakanat ja sähköisen keittotason. Ihan kiva juttu sinänsä paitsi, että wokkipannustakin lähti pinnoitteet toisella paistokerralla ja jos käytät keittotason kahta levyä samaan aikaan, ei tehoa riitä edes siihen, että perunoiden keittovesi kiehuisi.
Ensimmäinen pikkuinen ongelmani oli, että lämmitys ei toiminut huoneessa. Eka yö meni villasukat jalassa ja neule päällä. No mekaanikko kävi hoitamassa asian samalla, kun tekivät jotain rutiinitarkastuksia ikkunoihin seuraavana aamuna, josta mulla ei muuten pienintäkään aavistusta. Pyjamassa avasin oven 08:30 näille miehille.
Ja sittenhän lämpö todella toimi. Mulla oli sellanen +35 lämmintä sisällä. Juu toivoin kyllä nopeaa kevättä, mutta en ihan sellaista. Ainoa keino säätää lämpöä oli laittaa patterit kokonaan pois päältä ja sitten taas päälle kun alkoi tulla kylmä. Rasittavaa renklaamista. Termostaatti ei toiminut ollenkaan. No kävin sitten tässä samassa rakennuksessa sijaitsevassa Duwon toimistossa kysymässä neuvoja, ehkä en vain osannut käyttää termostaattia tai jotain. Otin varmuuden vuoksi kuvan termostaatista ettei epäselvyyksille jää sijaa. Marssin toimistoon, jossa hollantilaiseen tapaan rouvat hörppivät kahvinsa loppuun ennen kuin vaivautuvat edes vilkaisemaan, että saavuin. Selitin ongelmani ja näytän kuvaa älyluurini näytöltä; onko tää nyt päällä vai pois päältä? Rouva vastaa ettei ole koko elämässään nähnyt termostaattia ja lähtee kysymään kollegalta apua. Ei hyvänen aika, me ollaan samassa talossa ja sä et oo nähny termostaattia?!? No sain rouvan kollegan piirtämän kuvan eteeni, josta ei nyt ottaisi tolkkua Erkkikään. ''Niin miten päin tämä kuva on? Onko tossa nyt nämä ja nämä ja tässä asennossa se olisi pois päältä?'' Rouva edessäni kohauttaa olkapäivään ja ojentaa lappusen, josta löytyy mekaanikkojen numero. Kiitos avusta! Huoh..
Soitin mekaanikoille... KUUSI kertaa kolmen kolmen päivän sisällä, joka maksoi mulle muuten 12€, jotta sain jonkun tulemaan tänne. Aina ne sanoivat, että joku soittaa takaisin ''ihan muutaman minuutin päästä'' ja sopii kanssasi ajan. Juu, se mun kuudes hermostunut soitto sai sen vasta aikaan. Hikoilin kämpässäni pari päivää ennen kuin mekaanikko/sähkömies ilmestyi. Ihanaa vihdoin asia tuli hoidettua.
 |
| Huoneeni sisältä |
Tämä patteri episodi oli vienyt kaiken huomioni vuotavasta suihkustani ja jouduin siihen erikseen tilaamaan taas mekaanikon. Puolet vedestä siis suihkusi sinne tänne keskeltä letkua eikä suihku pysynyt pidikkeessään.Tällä kertaa hoidin sen netin kautta lomakkeella, jonka mukaan mekaanikko ottaa muhun yhteyttä 2 vuorokauden kuluessa ja sopii ajan. Ei kuulunut mitään pariin päivään. Ajatelin asian hoituvan hollantilaisella painolla kyllä pian. Ja hoituihan se. Seitsemän päivän päästä sain postilaatikkooni lapun, että mekaanikko oli yrittänyt tulla 14:30 käymään enkä ollut paikalla. Lapussa neuvottiin ystävällisesti soittamaan ja tilaamaan aika. Mitähän telepaattisia kykyjä ne kuvitteli mun omaavan ja ennustavan, että juuri sillä hetkellä olisin kotona? No soitin kaverille ja hän ilmestyikin sitten vielä samana päivänä. Jihuu, tämä hoitui nopeasti ja sain ihan uuden suihkun suuttimenkin. Nyt kaikki on viimein kunnossa.
Meni kaksi päivää. Makaan sängyssä yökkäreissä kun jälleen ammu yhdeksältä mun oveen koputetaan voimakkaasti. En tosiaan jaksaisi nousta vielä. Kun kuulen avainten kilinän, pomppaan salamana ylös unenpöpperöisenä: hitto ne tulee sisään omilla avaimilla! Karjaisen nopeasti, että hetkinen ja kiskon päälleni ensimmäiset käsiini osuvat vaatteet. Menen ovelle tukka sekaisin ja aivan tokkurassa. Edessäni seisoo viisi miestä, jotka papattavat ensin hollantia. Sori mitä? Sitten kieli vaihtuu munkin tajuntaani menevään. Ensimmäinen mies tyrkkää naamani eteen aivan liian kirkkaan puhelimennäytön. Siinä on kuva ikkunastani ulkoa päin otettuna. Vettä valuu ikkunani ylälaidan koko matkalta ja vasemmalta alanurkasta. ''Täällä on vuoto, voidaanko tulla katsomaan tuleeko vettä tänne huoneeseen? Ongelma on joko sun huoneessa tai viereisessä'' Vettä ei näyttänyt tulevan mistään sisälle eikä merkkejä kosteusvaurioista näkynyt. Miehet haahuilevat kämpässäni hetken ja poistuvat: mekaanikko tulee kuulemma ''myöhemmin aamulla''. Selvä. Istun sängylleni miettimään, että mikä kirous mun huoneeseeni on loihdittu. Ei mene aikaakaan, kun yksi miehistä tulee takaisin. Hollantilaiseen leppoisaan tapaan hän ilmoitti: ''Se ongelma on varmasti sun huoneessasi, vesiputki sun lattian alla on poksahtanut. Jos lattia alkaa kupruilemaan niin hei soita meille niin me tullaan vaihtamaan sitten uusi lattia. Niin ja älä jätä mitään arvokasta lattialle, kun tänne voi millä hetkellä vaan tulla aika paljon vettä sisälle. Mekaanikot tulee pian. Heippa'' Saan hetkellisen paniikin. Ei helvetti. Laitan viestiä Osmolle, joka rauhoitteli mua, mutta samalla myös ihmetteli kun vesiä ei missään vaiheessa suljettu, vaikka miehet totesivat, että vesi vuotaa kokoajan lattiani alle. Tervetuloa home.
''Myöhempi aamu'' oli mekaanikoille iltapäivä kahden jälkeen. Kaksi ukkoa saapui tänne, avasivat jotakin seinää huoneeni ulkopuolella ja totesivat homman olevan niin iso urakka, että sitä ei nyt torstaina voinut aloittaa, eikä perjantaina. Kylmävesi suljettiin mun vessasta kokonaan. ''Et voi käyttää suihkua, talonmies tulee käymään ja miettii että miten pääset suihkuun.'' Sitten miehet poistuivat. Ihan hirmu kiva, että sen verran ajattelivat. Hetken päästä talonmies oikeasti tulikin ja tyrkkää ovella mun käteeni avaimet: ''Tässä on avaimet yhteen asuntoon, siellä asu joku, en tiedä yhtään kuka, mutta vessan oven saa lukkoon niin voit vaan mennä sinne sanomatta mitään.'' Ahaa, mennä random asuntoon vaan ja lukittautua suihkuun? Jos mulle kävis itelle noin niin mä soittaisin varmaan poliisit :D No tämä kiireinen mies oli jo lähdössä ja kysyn äkkiä vessasta. Toimiiko se? ''Aaaa empä tiedä, katotaas, ei toimi. Mutta sulla on tässä tää ämpäri niin huuhdot vaan sillä, jos pitää käydä yöllä vessassa, se on ihan sama asia, heippa!'' Juu.... ei se ihan ollu sama asia. Ja kuka käy muutenkin vessassa vaan yöllä. Kävin samana iltana koputtelemassa tähän 18. kerroksessa sijaitsevaan oveen. Tyttö aamutakissa ilmestyi ovelle kysyvän näköisenä. Olisittepa nähneet tytön ilmeen kun kerroin, että hei toi sun suihku ei muuten enää oo sun suihku vaan meidän suihku. Niin ja mulla on avaimet sun asuntoon :D Voi sitä hämmennyksen määrää.
Maanantaina työt alkoivat iltapäivä kahden jälkeen. Kumma kun nyt ne voitiin aloittaa vaikka kaverit ilmestyivät viimeksi ihan samaan aikaan ovelleni... Kaksi tuntia he tekivät töitä ja häipyivät. Mä näin parhaaksi häipyä paikalta lohtushoppailemaan, kun remonttipöly alkoi kutittelemaan keuhkoissa. Tiistaina herrat eivät katsoneet tarpeelliseksi tulla ollenkaan ja vasta keskiviikkona puoli kolmen aikaan tulivat viimeistelemään työnsä. Eli reilun neljän tunnin duuni oli mulle 7 päivää ämpärillä vessan huuhtomista ja outoja suihkuhetkiä naapurissa sekä remonttipölyssä elämistä. Onneksi sentään tämä tyttö, jonka luokse tein suihkureissuja, osottautui ihan mukavaksi.
 |
| Ja tältä se näyttää toisesta suunnasta |
Enää mulla on vain vessanpöntössä halkeamia ja se vähän vuotaa. Tämä piti kuulemma talonmiehen mukaan hoitaa siinä samalla, mutta eipä sitä hoidettu. Ihan sama mulle, pystyn elämään sen kanssa ja se tuntuu helpommalta vaihtoehdolta :D
Että ihan sellasen pikku vinkkinä, jos ikinä joku aikoo tulla Hollantiin opiskelemaan niin älkää edes harkitko asuntoa Duwo:n kautta. Kaikki vaikuttaa hirveen kivalta ja helpolta, mutta ei. Onhan tässä hyviäkin puolia tottakai, ja ehkä mulla ripaus huonoa tuuria, mutta olen kuullut näistä asunnoista ihan pelkkää kuraa ja toinen toistaan hurjempia tarinoita tämän kaiken lisäksi. Mulla on niin monta tuttua aivan ihanissa asunnoissa, jotka ne vuokras yksityisten kautta.
Mulla oli muuten luonnos tästä tekstistä ajalta, kun remontti oli meneillään. Ihan hyvä, että en silloin julkaissut siinä itku potku raivarin vallassa. Oli vähän rumaa tekstiä haha :D Nyt koko episodi jo vähän naurattaa, ainakin seuran asian rikkoutumiseen asti.
Huomenna meillä on taas koulun reissu, tällä kertaa Goudaan. Ja jälleen onnistuneesti vältän kouluhommat, hahah :D
- Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti