Siirapilla höystettyä lomailua, jatko-osa

Heippa taas! Haagin aamu valkeni tänään yllättävän aurinkoisena. Sieltä se kevät tulee! Tulppaanitkin alkaa olla jo sellasia 10 cm pitkiä :) Tämä postaus on nyt jatkoa nimensä mukaisesti edelliseen kirjoitukseen. 

Amsterdamin reissun jälkeen päätettiin viettää lauantaita ihan vain täällä Haagissa rennolla meiningillä. Köllöteltiin pitkään sängyssä ja Osmo sai idean lähteä tsekkaamaan rantamaisemia. Se kuulosti mun korviin oikein mukiin menevältä väläytykseltä ja pian me jo istuttiinkin ratikassa.  Rannalle on vähän pidempi matka ja jalat oli vielä pikkusen turta eilisestä Amsterdamin edestakaisesta ravaamisesta, joten 3,5€ ratikasta tuntui kohtuulliselta. Linja kiersi kaikki tärkeimmät turistinähtävyydetkin ja oli helppo käyttää. Oikeesti meitä vaa laiskotti ja noi taisi jo olla vaan tekosyitä peittää se hahah :D 

Se tunne, kun ensimmäistä kertaa haistat meren

Pienen kumpareen takaa se avautui mun silmieni eteen: valtava hiekkaranta. Haistoin meren tuoksun pitkästä aikaa ja se sai mun kävelyni muuttumaan typerän näköiseksi hypähtelyksi ja vaistomaisesti kiihdyttämään tahtia. Vaikka tuuli oli tosi kova, oli aivan mahtava tunne kävellä rannalla. Unohdin hetkiksi ihan kaiken muun ja uppouduin tuijottelemaan aaltoja ja kirkuvia lokkeja. Tää on sitä todellista mielenrauhaa. 

Kun alkuhuumasta havahduin tarkastelemaan ympäristöä vähän tarkemmin, mä näin ne: simpukoita, niin paljon simpukoita eriväreissä ja muodoissa! Ajattelin poimia muutaman nätin yksilön mukaani, mutta oho.. ei mennyt kovin montaa minuuttia, kun mun molemmat takintaskut olivat täynnä simpukoita. Siellä olikin niin monta nättiä yksilöä, eihän niitä nyt sinne voinu jättää! Tuli vähän sellanen fiilis, etten kovinkaan paljon ole muuttunut näinä vuosina. Muistan keränneeni simpukoita ihan muksusta saakka aina sieltä mistä ikinä niitä löytyi; mökiltä, Kreikan matkalta, Kanarian sinisen meren rannoilta... Äiti kiittää, kun sillä on kotona kaapit täynnä simpukoita hehee. Nyt tosin sain jo vähän inspiraatiota, että mihin niitä voisi hyödyntää, nämä simpukat ei jää lojumaan kaapin pohjalle :) Myös Osmo huomas mun innostuksen ja se löysikin mulle kaikista isoimman ja hienoimman simpukan, sellasen mistä aina kaikissa elokuvissa kuunnellaan meren kohinaa :)

No jos nyt vielä yhden otan mukaan, tää on sit viimenen.. tai sitten ei

Tässä mun lemppari otos rannalta. Vitsi miten ilonen oon, kun Osmo toi mun kameran tänne!

Haagin rannan asuinalue oli kuin aivan toinen kaupunki. Arkkitehtuuri oli ihan erilaista kuin keskustan tuntumassa ja siellä oli oikein rantabulevardi kahviloineen ja tilpehöörimyymälöineen. Me kapusimme pienelle kukkulalle rannan vieressä töllistelemään näköalaa. Paikka taisi olla paikallisten salainen kutupaikka, koska siellä oli yksi jos toinenkin pariskunta pusuttelemassa. No sain mäkin siellä pusun :) 

Rannalla kävelemisen jälkeen maha kurni jo ihan huolella. Olen hinkunut päästä Indonesialaiseen ravintolaan täällä jo pitkään, koska olin kuullut kyseisen keittiön antimien olevan melkoisen maukasta täällä. Indonesiahan on ollut noin 300 vuoden ajan Alankomainen siirtomaa ja jättänyt jälkensä maan ruokakulttuuriin, ja onneksi onkin jättänyt! Löysin meille TripAdvisorista lupaavan ravintolan, Garoedan, Haagin keskustasta. Eikä paikkaa ole todellakaan kehuttu turhaan.

Makujen ja mausteisuuden puolesta Indonesialainen keittiö tipahtaa jonnekkin thaimaalaisen ja kiinalaisen ruuan välimaastoon. Siinä ei ole niin paljon äärimakuja kuin esimerkiksi thairuuassa, mutta raaka-aineet ovat hyvinkin pitkälle samanlaisia. Indonesialainen ruoka on vaihtelevaa ja sille on tyypillistä mausteiden vastakohdilla harmonian hakeminen ruokiin: tulinen kohtaa viilentävän ja hapan makean. Kuvassa etualalla on esimerkkinä tästä viileitä keitettyjä kananmunia tulisella kuumalla kastikkeella. Itselleni yllätyksenä tuli se, että monissa ruuissa pähkinä oli avainasemassa, erityisesti kastikkeissa. Se teki kastikkeista melko tuhteja, mutta aivan älyttömän herkullisia. 

Koska kumpikaan meistä ei ollut aiemmin herkutellut Indonesialaisella ruualla, päädyimme ottamaan jaettavan ''riisilautasen'' jotta saimme kaiken irti kokemuksesta. Olin myös netistä lueskellut, että kyseinen ateria on saavuttanut aika uniikin aseman täällä ja on kokeilemisen arvoinen. Tässä meidän riisilautasen sisältö:

Rijsttafel “Sri Wedari”

Nasi Putih - Steamed white rice

Daging roedjak - Braised beef in spicy sauce

Babi ketjap - Braised beef in spicy sauce

Saté babi -  Satay pork with homemade peanut sauce

Sajoer lodeh - Crunchy vegetables in coconut milk broth

Gado gad - Fresh blanched vegetables, topped with egg, prawn crackers and homemade  peanut sauce

Toemis – “Garoeda” - Stir fried dish of vegetables including snow peas, cabbage, mini baby corn, peppers and chicken

Sambal Goreng – Ati Ajam - Spicy chicken livers with Peteh beans

Sambal goreng – telor - Boiled egg in a spicy sauce

Sambal goreng – tempe - Baked beans coarse

Sambal goreng – tahoe - Fried cubes soybeans

Atjar Tjampoer - Sweet and sour mixed vegetables 

Seroendeng - Dry fried coconut with peanuts `s

Kroepoek - Crispy crackers

Sambal - Three types of sambal

Siis häh Sambal mitä? Älä välitä, ei meilläkään ollu mitään hajua suurimpana osana ajasta mitä syötiin, mutta erinomaista oli! Siinä ajassa, kun olin kuolannut menua ja tarjoilijan tuodessa kippoja pöytään, olin jo unohtanu lähestulkoon koko tilauksen sisällön. Se oli oikeastaan aika hauskaa! Söin jopa ihan hyvillä mielin mun yhtä ultimaattista inhokkiruokaa, maksaa. Ja se oli oikein herkullista. Maha ja mieli oli ruokittu, siihen oli hyvä päättää päivä. 

Sunnuntaina pienen googlettelun jälkeen päätettiin suunnistaa Rotterdamin eläintarhaan. Me kävimme viime kesänä Sea life:ssa, Ähtärissä sekä Korkeasaaressa, joten tämä oli ihan täydellinen jatkumo niille. Lisäksi luin kyseisen paikan nettisivuilta, että siellä on jääkarhun pentuja! Olin myyty, let's go!

Osmo: ''Nyt meidän pitää lähtee vasemmalle tästä asemalta''

Minä kävellessäni jo viistoon oikealle: ''Kato miten söpö jorpakko! Ja tuolla on jotain ankkojakin ja noita ihania puita''

Eläintarha oli aivan vailla vertaansa. Hinta oli 21 euroa per nuppi, mutta olisin tästä elämyksestä voinut vaikka maksaa vaikka enemmänkin. Enää ei voida edes sanoa, että me kävimme eläintarhassa, koska sielä urahti koko päivä, yli viisi tuntia! Kaiken lisäksi lopussa melkein meinasi tulla kiirekkin. Eläimiä oli ihan valtava määrä ja puisto oli kivasti rakennettu teemoittain. Lisäksi siellä oli neljä vai peräti viisi erilaista taloa, joihin pääsi kävelemään eläintein sekaan. Kaikki eläimet olivat jotenkin tosi lähellä vierailijoita. Amazon teemalla varustetussa talossa esimerkiksi pääsit kävelemään sademetsän kasvien sekaan toinen toistaan näyttävämpien perhosten liihotellessa ohitsesi. 

Vieritin suunnistamisen vastuun Osmolle erittäin mielelläni ja keskityin kuvien räpsimiseen

Minkähänlainen aarre tuon sateenkaaren päästä löytyy?

Ei ollut sateenkaaren päässä kultaa vaan Osmon mielestä pokemonia muistuttava kana

Miau!

Eläintarhassa oli myös valtava sea life

Alueella oli paljon nättejä lampia ja paikkoja istuskella

Peilailua lammella

Dumbo oli ehtinyt jo kasvaa isoksi

Ehkä jossain puolivälissä reissua huomasin, että mun kamera oli täynnä kuvia erilaisista pienistä ja toinen toistaan pörröisemmistä marsuja muistuttavista karvapalloista. Huomaa kyllä heti mitkä oli mun suosikkeja :D No mutta kattokaa nyt niitä, onhan ne super sulosia! 

Pikku kamu vilautti hymyä kameralle

Ja sitten me nähtiin ne: aivan super suloiset pikkuisen vielä vähän kömpelöt touhottavat valkeat karvapallot. Meillä kävi aivan mieletön tuuri, sillä pennut olivat tulleet vasta kaksi päivää sitten ensimmäistä kertaa ulos pesästään. Näitä rakkauspakkauksia olisi voinut tuojotella vaikka koko päivän. 

Vauvoille tuli nälkä

Rotterdamin eläintarhaa voin lämpimästi suositella ihan kaiken ikäisille matkakohteeksi, sen verran huikea paikka! Viimeistä Osmon lomapäivää me vietettiin maanantaina sumuisessa Haagissa. Käytiin fiilistelemässä meidän mielettömän ihanaa ensimmäistä yhteistä ulkomaan reissua tossa naapurissa sijaitsevassa The Penthouse sky baarissa. Osmo nautiskeli belgialaista olutta ja mä otin suklaakaakaon lämmittämään mun muuten jo vähän maassa olevaa mieltä. Illalla saatoin Osmon kentälle.

Miten tää  kaupunki näyttää täältä näin karulta? :D

Vaikka ikävä on nyt entistä kovempi, oli mulla unohtumattomin (ja ensimmäinen) spring break ikinä. Ainoa surkea puoli siinä tosiaan oli, että se loppui ihan liian lyhyeen. No onneksi tänne on helppo päästä uudestaan, seuraavaa kertaa odotellessa :) 

- Emmi