Gouda

Viime perjantaina kuu pimensi auringon melkein täydellisesti ja pilvet Haagin taivaan, mutta onneksi sumuinen Haag vilautti meille tätä näytelmää ruhtinaalliset puoli minuuttia. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pääsin todistamaan tätä luonnon oikkua. 

Perjantai iltapäivä kuluikin koulun järkkäämällä ilmaisella opintoreissulla. Kolme käyty, toiset kolme jäljellä! Tällä kertaa vuorossa oli Goudan kaupunki. Kuten arvata saattaa, maailman ehkä tunnetuin juusto on nimetty tämän kaupungin mukaan. Ei sen takia, että sitä valmistettiin Goudassa, vaan koska sillä käytiin kauppaa kaupungissa järjestettävillä suurilla juustomarkkinoilla. Koska nimellä ei ole alkuperäsuojaa, muuallakin kuin Hollannissa valmistettavia juustoja voidaan kutsua Gouda-juustoksi tai niinkuin paikalliset sanovat ''How-da''. Se on kuitenkin alunperin valmistettu juuri tässä kaupungissa tiettävästi jo 1100-luvulta lähtien. Tämä tekee siitä yhden maailman vanhimmista juustoista. Silloin kuin Suomessa nyljettiin oravilta nahka, täällä viilattiin reseptejä ja kypsyteltiin Goudaa. 

Mikä vääryys ettei meille jäänyt aikaa Gouda -museossa vierailulle tai ostoksille, näytti sen verran herkullisilta

Goudan kaupungintalo

Meille pidettiin kaupunkikierros paikallisen oppaan johdattamana. Oli muuten ehkä mieleenpainuvin opastus ikinä! Tälläkin kaupungilla on värikäs historia, mutta ehkä mun into johtui enemmän tästä keski-iän ylittänestä rokkari-oppaasta, joka jakoi vuolaasti tarinoitaan omasta nuoruudestaan aina Vegasin häistään ilmakitara introihinsa tribuuttibändinsä biiseistä. Häistä hän kertoi yksityiskohtaisesti (ja siitä kuinka vaimo kosi viimeisillään heidän esikoistaan odottaessaan ''Will you marry us'' tekstillä vatsassa!) heti lenkin aluksi, joten taisin jo silloin tehdä päätelmät, että tässä oli paras opas ikinä ja samalla alahuuli väpättäen taistelin suolaista sadetta vastaan.

Nyt myös tiedän miksi talojen etuseinät täällä näyttävät kallistuvan: ne oikeasti kallistuu! Aikoinaan maksoit veroja vain siltä alueelta, jonka talon pohja täytti, joten ylhäällä voitiin ''ilmaiseksi'' vähän leventää. Lisäksi kaltevuudella on kuulemma tekemistä sadeveden ohjaamisen kanssa. Vastoin mun päätelmiäni, vanhat talot täällä eivät suinkaan ole romahtamaisillaan.. 

Yksityisasuntoja ja myymälätiloja, ah niin ihanaa arkkitehtuuria

Goudassa asukkailla on suuret puutarhat. Käveltiin puutarhojen välistä kapeaa polkua korttelin läpi. Tässä vaiheessa opas kertoi, että aina kaikki ihmettelevät, että miten hän tuntee niin hyvin kaikki pienet kujatkin, mutta eivät halua kuulla enempää kun hän kertoo olleensa joskus itsekkin nuori ja ollut ''asioilla'' eri taloissa tyttöjen kanssa..

Käytiin myös Hollannin pisimmässä kirkossa, joka nyt ei ollut kovin kummoinen. Nättejä ikkunamaalauksia ja yli-innokas rouvashenkilö höpisemässä ikkunoiden rakentamisprosessista ja piilomerkityksistä kuvissa eivät sillä hetkellä tehneet kovin suurta vaikustusta kehenkään, koska nälkä väänsi vatsaa jo niin paljon, että kukaan ei ajatellut mitään muuta kuin purukalustonsa upottamista vastapaistettuun vohveliin. Kyllä, viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä oli kaikkien odottama vierailu vohvelileipomoon! Ensin oli vuorossa pieni intro miten homma toimii ja sitten päästiinkin tositoimiin paistamaan itse perinteisiä hollantilaisia Stroopwafeleita. Ne ovat sellaisia ohuita ja pienehköjä vohveleita, joihin tulee karamellia väliin. Ehkä ne voisi jopa laittaa keksien kanssa samaan lokeroon, koska minulle ainakin käsitys vohvelista on ihan erilainen. Jotkut voisivat väittää näitä toffeen täytteisiä namusia liian makeiksi, mutta mun makunystyröitä ne miellyttävät hyvinkin paljon. Kyseinen leipomo, jossa leikittiin leipureita, on ollut toiminnassa vuodesta 1864 ja on nyt kuudennen sukupolven omistuksessa. Lisäksi he kertoivat avaavansa Haagin rannalle myymälän viikon kuluttua, rip kesäkunto. Ehkä sit ens kesänä. Tai sitä seuraavana. 

Suku on itse rakentanut vohvelikoneen

Leipomo tekee vuodessa 4,5 miljoonaa vohvelia (ja käyttää viikossa 800kg sokeria)

Pikkusen into piukassa odottelin vohvelin paistumista

Niinkuin ilmeestä näkee, olin todella luottavainen etten silvo sormiani

Vohveleiden lisäksi leipomon valikoimaan kuuluu suklaakonvehteja, ei huono combo ollenkaan

Vohveleista tuli aivan uskomattoman hyviä, vaikka itse sanonkin! Opettajan puheet siitä, ettei mikään Stroopwafel maistu enää miltään tämän tuoreen jälkeen, voi pitää hyvin suurella todennäköisyydellä paikkansa. Viimeisenä ryhmänä leipomossa saatiin paistaa ylijääneet taikinakiekot. Arvaatkaa teinkö toisen? Todellakin, hetkeäkään miettimättä :D Illalla vatsaa väänsikin hirvittävä ähky, ojasta allikkoon siis mentiin. Mutta olihan se sen arvoista, ainakin kun näin jälkeenpäin miettii. Ahneella on huono loppu, vai miten se nyt menikään.

Että sellainen reissu perjantaina. Viikonloppu ja tämä viikko onkin mennyt tenttiin valmistumisen ja esseen kirjoittelun parissa. Pänttääminen ottaa vähän oman aikansa google translatorin kanssa.. Välillä keskittyminen kuitenkin vähän herpaantui muuhunkin: varattiin toukokuulle neljän päivän reissu Irlantiin. En malttais odottaa, ihan huikee toukokuu tulossa: Praha & Dublin täältä mä tulen :)

- Emmi

Ps. Mulla asuu jossakin naapurissa joku heppu, joka laulaa joka aamu klo 8-9 välillä kovaan ääneen. Nyt ooppera on vaihtunut enemmän Jazz-musiikkia muistuttavaan kiekumiseen ja aamusoolojen lisäksi saan näköjään nauttia myös iltaserenadeista. Ainiin: kaveri ei omaa laulunlahjoja, ei sitten alkuunkaan. 

Punaisen tornin kirous

Mulla alkaa täällä koeviikko lähestyä ja 3000 sanaisen esseen viimeinen palautuspäivä kummitella mielessä. Mikäpä olisikaan siis parempi hetki kirjoittaa uusi blogiteksti. Koulutehtäviin paneutuminen sai taas uuden syyn toteuttaa ''jos sitä sitten huomenna'' -ajattelua. Aina yhtä huono idea ja sataan kertaan todistettu, mutta kirjoittelen silti..

Ajattelin tätä blogia perustaessa, että alkuun pitäisi varmaankin sepustaa jotakin siitä missä asun, millanen huone on ja niin edelleen, mutta se ''tylsempi'' aihe jäi Amsterdamin ja muun alkuhuuman varjoon. Aiheen kategorointi tylsäksi oli virhe. Erehdyin siis todella pahasti, sillä tämä pirun punainen paholainen on tehnyt muhun tässä lyhyessä ajassa lähtemättömän vaikutuksen ja jaksaa aina yllättää. Tylsyydestä tätä murjua ei voi todellakaan syyttää. Puhun nyt siis asunnostani Stamkartpleinillä. Se sijaitsee aivan koulun vieressä ja asustelen toisessa kerroksessa. Kerroksiahan taitaa olla jotain 20. Asun siis yksin, kun asuntoa etsiessäni tällä Duwolla (paikallinen TOAS) oli enää tarjolla yksiöitä tai huoneita, joissa jaat makuuhuoneen 3-4 tuntemattoman kanssa. Ihan siihen ei mulla kantti riittänyt. Kämppä on kalustettu ja sain alkuun laatikollisen uusia keittiövälineitä, uuden peiton ja tyynyn, parit lakanat ja sähköisen keittotason. Ihan kiva juttu sinänsä paitsi, että wokkipannustakin lähti pinnoitteet toisella paistokerralla ja jos käytät keittotason kahta levyä samaan aikaan, ei tehoa riitä edes siihen, että perunoiden keittovesi kiehuisi. 

Ensimmäinen pikkuinen ongelmani oli, että lämmitys ei toiminut huoneessa. Eka yö meni villasukat jalassa ja neule päällä. No mekaanikko kävi hoitamassa asian samalla, kun tekivät jotain rutiinitarkastuksia ikkunoihin seuraavana aamuna, josta mulla ei muuten pienintäkään aavistusta. Pyjamassa avasin oven 08:30 näille miehille.

Ja sittenhän lämpö todella toimi. Mulla oli sellanen +35 lämmintä sisällä. Juu toivoin kyllä nopeaa kevättä, mutta en ihan sellaista. Ainoa keino säätää lämpöä oli laittaa patterit kokonaan pois päältä ja sitten taas päälle kun alkoi tulla kylmä. Rasittavaa renklaamista. Termostaatti ei toiminut ollenkaan. No kävin sitten tässä samassa rakennuksessa sijaitsevassa Duwon toimistossa kysymässä neuvoja, ehkä en vain osannut käyttää termostaattia tai jotain. Otin varmuuden vuoksi kuvan termostaatista ettei epäselvyyksille jää sijaa. Marssin toimistoon, jossa hollantilaiseen tapaan rouvat hörppivät kahvinsa loppuun ennen kuin vaivautuvat edes vilkaisemaan, että saavuin. Selitin ongelmani ja näytän kuvaa älyluurini näytöltä; onko tää nyt päällä vai pois päältä? Rouva vastaa ettei ole koko elämässään nähnyt termostaattia ja lähtee kysymään kollegalta apua. Ei hyvänen aika, me ollaan samassa talossa ja sä et oo nähny termostaattia?!? No sain rouvan kollegan piirtämän kuvan eteeni, josta ei nyt ottaisi tolkkua Erkkikään. ''Niin miten päin tämä kuva on? Onko tossa nyt nämä ja nämä ja tässä asennossa se olisi pois päältä?'' Rouva edessäni kohauttaa olkapäivään ja ojentaa lappusen, josta löytyy mekaanikkojen numero. Kiitos avusta! Huoh..

Soitin mekaanikoille... KUUSI kertaa kolmen kolmen päivän sisällä, joka maksoi mulle muuten 12€, jotta sain jonkun tulemaan tänne. Aina ne sanoivat, että joku soittaa takaisin ''ihan muutaman minuutin päästä'' ja sopii kanssasi ajan. Juu, se mun kuudes hermostunut soitto sai sen vasta aikaan. Hikoilin kämpässäni pari päivää ennen kuin mekaanikko/sähkömies ilmestyi. Ihanaa vihdoin asia tuli hoidettua. 

Huoneeni sisältä

Tämä patteri episodi oli vienyt kaiken huomioni vuotavasta suihkustani ja jouduin siihen erikseen tilaamaan taas mekaanikon. Puolet vedestä siis suihkusi sinne tänne keskeltä letkua eikä suihku pysynyt pidikkeessään.Tällä kertaa hoidin sen netin kautta lomakkeella, jonka mukaan mekaanikko ottaa muhun yhteyttä 2 vuorokauden kuluessa ja sopii ajan. Ei kuulunut mitään pariin päivään. Ajatelin asian hoituvan hollantilaisella painolla kyllä pian. Ja hoituihan se. Seitsemän päivän päästä sain postilaatikkooni lapun, että mekaanikko oli yrittänyt tulla 14:30 käymään enkä ollut paikalla. Lapussa neuvottiin ystävällisesti soittamaan ja tilaamaan aika. Mitähän telepaattisia kykyjä ne kuvitteli mun omaavan ja ennustavan, että juuri sillä hetkellä olisin kotona? No soitin kaverille ja hän ilmestyikin sitten vielä samana päivänä.  Jihuu, tämä hoitui nopeasti ja sain ihan uuden suihkun suuttimenkin. Nyt kaikki on viimein kunnossa.

Meni kaksi päivää. Makaan sängyssä yökkäreissä kun jälleen ammu yhdeksältä mun oveen koputetaan voimakkaasti. En tosiaan jaksaisi nousta vielä. Kun kuulen avainten kilinän, pomppaan salamana ylös unenpöpperöisenä: hitto ne tulee sisään omilla avaimilla! Karjaisen nopeasti, että hetkinen ja kiskon päälleni ensimmäiset käsiini osuvat vaatteet. Menen ovelle tukka sekaisin ja aivan tokkurassa. Edessäni seisoo viisi miestä, jotka papattavat ensin hollantia. Sori mitä? Sitten kieli vaihtuu munkin tajuntaani menevään. Ensimmäinen mies tyrkkää naamani eteen aivan liian kirkkaan puhelimennäytön. Siinä on kuva ikkunastani ulkoa päin otettuna. Vettä valuu ikkunani ylälaidan koko matkalta ja vasemmalta alanurkasta. ''Täällä on vuoto, voidaanko tulla katsomaan tuleeko vettä tänne huoneeseen? Ongelma on joko sun huoneessa tai viereisessä'' Vettä ei näyttänyt tulevan mistään sisälle eikä merkkejä kosteusvaurioista näkynyt. Miehet haahuilevat kämpässäni hetken ja poistuvat: mekaanikko tulee kuulemma ''myöhemmin aamulla''. Selvä. Istun sängylleni miettimään, että mikä kirous mun huoneeseeni on loihdittu. Ei mene aikaakaan, kun yksi miehistä tulee takaisin. Hollantilaiseen leppoisaan tapaan hän ilmoitti: ''Se ongelma on varmasti sun huoneessasi, vesiputki sun lattian alla on poksahtanut. Jos lattia alkaa kupruilemaan niin hei soita meille niin me tullaan vaihtamaan sitten uusi lattia. Niin ja älä jätä mitään arvokasta lattialle, kun tänne voi millä hetkellä vaan tulla aika paljon vettä sisälle. Mekaanikot tulee pian. Heippa'' Saan hetkellisen paniikin. Ei helvetti. Laitan viestiä Osmolle, joka rauhoitteli mua, mutta samalla myös ihmetteli kun vesiä ei missään vaiheessa suljettu, vaikka miehet totesivat, että vesi vuotaa kokoajan lattiani alle. Tervetuloa home. 

''Myöhempi aamu'' oli mekaanikoille iltapäivä kahden jälkeen. Kaksi ukkoa saapui tänne, avasivat jotakin seinää huoneeni ulkopuolella ja totesivat homman olevan niin iso urakka, että sitä ei nyt torstaina voinut aloittaa, eikä perjantaina. Kylmävesi suljettiin mun vessasta kokonaan. ''Et voi käyttää suihkua, talonmies tulee käymään ja miettii että miten pääset suihkuun.'' Sitten miehet poistuivat. Ihan hirmu kiva, että sen verran ajattelivat. Hetken päästä talonmies oikeasti tulikin ja tyrkkää ovella mun käteeni avaimet: ''Tässä on avaimet yhteen asuntoon, siellä asu joku, en tiedä yhtään kuka, mutta vessan oven saa lukkoon niin voit vaan mennä sinne sanomatta mitään.'' Ahaa, mennä random asuntoon vaan ja lukittautua suihkuun? Jos mulle kävis itelle noin niin mä soittaisin varmaan poliisit :D No tämä kiireinen mies oli jo lähdössä ja kysyn äkkiä vessasta. Toimiiko se? ''Aaaa empä tiedä, katotaas, ei toimi. Mutta sulla on tässä tää ämpäri niin huuhdot vaan sillä, jos pitää käydä yöllä vessassa, se on ihan sama asia, heippa!'' Juu.... ei se ihan ollu sama asia. Ja kuka käy muutenkin vessassa vaan yöllä. Kävin samana iltana koputtelemassa tähän 18. kerroksessa sijaitsevaan oveen. Tyttö aamutakissa ilmestyi ovelle kysyvän näköisenä. Olisittepa nähneet tytön ilmeen kun kerroin, että hei toi sun suihku ei muuten enää oo sun suihku vaan meidän suihku. Niin ja mulla on avaimet sun asuntoon :D Voi sitä hämmennyksen määrää.

Maanantaina työt alkoivat iltapäivä kahden jälkeen. Kumma kun nyt ne voitiin aloittaa vaikka kaverit ilmestyivät viimeksi ihan samaan aikaan ovelleni... Kaksi tuntia he tekivät töitä ja häipyivät. Mä näin parhaaksi häipyä paikalta lohtushoppailemaan, kun remonttipöly alkoi kutittelemaan keuhkoissa. Tiistaina herrat eivät katsoneet tarpeelliseksi tulla ollenkaan ja vasta keskiviikkona puoli kolmen aikaan tulivat viimeistelemään työnsä. Eli reilun neljän tunnin duuni oli mulle 7 päivää ämpärillä vessan huuhtomista ja outoja suihkuhetkiä naapurissa sekä remonttipölyssä elämistä. Onneksi sentään tämä tyttö, jonka luokse tein suihkureissuja, osottautui ihan mukavaksi.

Ja tältä se näyttää toisesta suunnasta

Enää mulla on vain vessanpöntössä halkeamia ja se vähän vuotaa. Tämä piti kuulemma talonmiehen mukaan hoitaa siinä samalla, mutta eipä sitä hoidettu. Ihan sama mulle, pystyn elämään sen kanssa ja se tuntuu helpommalta vaihtoehdolta :D  

Että ihan sellasen pikku vinkkinä, jos ikinä joku aikoo tulla Hollantiin opiskelemaan niin älkää edes harkitko asuntoa Duwo:n kautta. Kaikki vaikuttaa hirveen kivalta ja helpolta, mutta ei. Onhan tässä hyviäkin puolia tottakai, ja ehkä mulla ripaus huonoa tuuria, mutta olen kuullut näistä asunnoista ihan pelkkää kuraa ja toinen toistaan hurjempia tarinoita tämän kaiken lisäksi. Mulla on niin monta tuttua aivan ihanissa asunnoissa, jotka ne vuokras yksityisten kautta. 
Mulla oli muuten luonnos tästä tekstistä ajalta, kun remontti oli meneillään. Ihan hyvä, että en silloin julkaissut siinä itku potku raivarin vallassa. Oli vähän rumaa tekstiä haha :D Nyt koko episodi jo vähän naurattaa, ainakin seuran asian rikkoutumiseen asti.  

Huomenna meillä on taas koulun reissu, tällä kertaa Goudaan. Ja jälleen onnistuneesti vältän kouluhommat, hahah :D 

- Emmi

Eiffel-torni kyljellään ja kirkon tornissa hikoilua

Viikonloppuna aurinko helli meitä ihan koko päivän. Perjantaina meillä oli koulun järkkäämä matka Hook of Holland:iin tutustumaan paikalliseen tulvasuojeluun. Kyseisessä paikassa on maan uusin myrskyportti, (en nyt tiedä miten sen sanoisin paremmin :D) joka suljetaan merenpinnan noustessa tietyn tason yläpuolelle tai myrskyn lähestyessä, jottei liikaa vettä pääse jokea pitkin sisämaahan. Iso osa Hollannista on merenpinnan alapuolella, joten täällä tulvasuojelu on ja on pakkokin olla maailman huippua. Niin ne ainakin täällä ylpeinä sitä korostavat aina tilaisuuden tullen. Tämän kyseisen portin molemmat osat ovat muuten Eiffel-tornin kokoisia, mutta rutkasti painavampia. 

Pienoismalli portista

Sunnuntaina lähdettiin nauttimaan auringosta naapurikaupunkiin Delftiin. Sinne on noin 15 min matka ratikalla ja junalla sen taittaa viidessä minuutissa. Delft ihan pikkusen vajaa 100 000 asukkaan idyllinen kaupunki. Tämä super söpö käsityökaupunki tunnetaan ehkä parhaiten sinisestä posliinikeramiikasta. Ihme kyllä mitään ei tarttunut vielä mukaan sieltä.. 

Meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia päivälle, mutta onneksi meillä oli meidän elävä Google maps -Kaisa mukana, joka tiesi johdattaa meidät Delftin vanhaan ja uuteen kirkkoon. Vanhasta kirkosta ostimme 4€ opiskilijahintaan combo liput molempiin kirkkoihin ja bonuksena saimme ilmaisen kahvilipukkeen erääseen kahvilaan keskustassa. Vanha kirkko juontaa juurensa jo 1200-luvulta ja tunnelma kirkossa oli sen mukainen. Kirkko oli mun makuuni vähän turhan karmiva. Lattiaan oli veistetty erilaisia patsaita ja ennen kuin huomasitkaan astuit vahingossa vauvan naamalle likaisella kengälläsi. Ei kiva. Lattiaa peittävät veistokset eivät suinkaan olleet vain vauvoja vaan kuolleita pyhymyksiä luurangoiksi kuvattuna ja kaikkea muuta vähän selkäpiintä karmivaa. Itse kirkko oli todella nätti, muttei nyt niin kovin ihmeellinen.

Uusi kirkko oli enemmän mun mieleeni. Se on todella merkittävä kirkko Hollannin kuninkaalliselle Orange:n suvulle (Ai, että miten mä rakastan monarkiaa!) Kirkon alapuolella nimittäin on kuninkaallisen suvun hautakammio. Ensimmäinen kuninkaallinen, Prince William of Orange ensimmäinen, haudattiin kirkkoon 1584. Hän oli johtohahmo 80 vuotisessa sodassa, jonka päätteksi varhainen Alankomaiden tasavalta saavutti itsenäisyyden. Hän oli myös monarkian esi-isä Alankomaissa. Aika kova jätkä siis. Hänen jälkeensä jokainen kuninkaallisen suvun jäsen on haudattu tähän kirkkoon. Kirkon valinta oli itseasiassa täysin sattumaa, koska aiemmin kuninkaalliset oli haudattu kirkkoon Bredassa, mutta tuohon aikaan se oli espanjalaisten vallan alla. 

Se historiasta. Hintaan sisältyi mahdollisuus kiivetä uuden kirkon torniin, jota ei todellakaan haluttu jättää käyttämättä. En tiedä kuinka monta askelta meidän piti nousta kapeita kierreportaita, mutta etureisieni polttelun mukaan melkeinpä liian monta. Käytävä oli todella ahdas ja kun 60 ihmistä tuupataan yhden ihmisen kuljettavaan portaikkoon samaan aikaan, oli kärsivällisyydelle ja pienelle kikkailulle tarvetta. Mutta katsokaa tätä näkymää! Pieni reisijumppa oli todellakin näiden näkymien arvoista.

Vasemmalla näkyy vanha kirkko, jossa vierailtiin ensimmäisenä

Markkinat ja kaupungintalo näyttivät niin söpöiltä yläilmoista katsottuna! Käytiin kirkkokiipeilyn jälkeen pyörähtämässä markkinoilla 

Kirkon kello

Vietettiin maisemia ihaillen tovi jos toinenkin kirkossa. Kahvihammasta alkoi jo kolottaa kovasti kolmen nurkilla ja kirkon jälkeen lähdimme helpottamaan tätä vaivaa. Kahvila oli enemminkin ranskalaistyylinen todella fiini bistro edullisilla hinnoilla. Saimme kaiken kukkuraksi parasta asiakaspalvelua tähän mennessä. Hollantilaiset eivät meinaan paljon perusta asiakaspalvelulle, tai edes sille, että olisivat kohteliaita. Paras tapaus oli kun kassaneiti tykitti viestejä menemään mun seistessäni ihan hänen edessään eräässä naamiaiskaupassa. Kun yskäisy ei edistänyt tilannetta, joiduin ihan sanomaan, että hei haluaisin maksaa nämä nyt. Tyttö näpytteli viestin tietenkin loppuun ja sanaakaan sanomatta alkoi vihdoin toimia. Mutta palataanpa asiaan, en kuollaksenikaan muista kahvilan nimeä eikä googlettelu tuottanut tulosta. Kuitenkin kyseisessä kahvilassa ilmaisten kahvien lisäksi nautin carpaccio-parmesan salaatin tryffelimoussella. Super nam. Tunnelma kahvilassa oli aivan uniikki. Keittiö oli ihan meidän vieressä ja näimme kokit tositoimissa. Ravintolan omistaja kysyi meiltä varmaan viiteen kertaan, että onko kaikki hyvin ja palveli asiakkaita salissa. Ihanaa!

Taitaa olla eka kuva koko blogissa oikeesti vähä kevyemmästä ruuasta haha :D

Nyt mun vaihtarikaverit ovat jo oppineet välillä pysähtelemään ja tarkistamaan olenko mukana, kun jään aina vähän jälkeen, kun pysähdyn ottamaan toinen toistaan tärkeämpiä kuvia milloin mihinkin :D 

Vatsat pömpöllään kiertelimme vielä Delftin katuja ja poikkesimme muutamassa myymälässä sekä kävimme katsomassa vanhaa kaupungin porttia. Nykyään tämä satukirjasta varastettu pikku linna on yksityisasunto..... Tässä tapauksessa materiaali tekisi mut hyvinkin onnelliseksi, vaikka kaikkialla aina väitetään muuta! 

Löysin täydellisen ensimmäisen omistusasuntoehdokkaan, vain raha puuttuu, mutta se nyt on vaan sivuseikka.. eiku

Täällä näkee paljon noita kelluvia asuntoja, ne niin siistejä! Tämä kuva on aivan kaupungin portin vierestä

En vaan pääse yli siitä miten ihania taloja täällä on!

Muhun Delft kolahti ihan täysin. Se on oikeastaan ensimmäinen kaupunki täällä, josta tiesin heti, että voisin vaikka asua siellä. Pienempi kaupunki lähellä Haagin palveluja ja rantaa, ystävällisiä ihmisiä, kauniita kanaaleja ja aivan uskomattoman ihania asuntoja. Tänne aion kyllä rullailla mun pyörällä vielä uudestaan ihan vaikka vaan lounaalle. 

Sunnuntaina ahmittiin lisää aurinkoa ja pyöräiltiin rannalle tyttöjen kanssa. 15 km edestakainen matka ei täällä edes tunnu missään kun maa on lättänä kuin pannukakku! En malta odottaa sään lämpeämistä ja sitä että pääsen kastamaan talviturkin meren aaltoihin ja polttamaan ihon karrelle. Nämä +13 kelit antavat mulle toivoa, ettei siihen enään mene ihan niin kauaa! Tosin tästä super vaihtelevasta säästä nyt ei koskaan tiedä :D

Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin uutta viikkoa. Sain paljon puhtia kouluhommiinkin. Kyllä mä täällä oikeasti myös opiskelen.. aina silloin tällöin ;)

- Emmi  

Siirapilla höystettyä lomailua, jatko-osa

Heippa taas! Haagin aamu valkeni tänään yllättävän aurinkoisena. Sieltä se kevät tulee! Tulppaanitkin alkaa olla jo sellasia 10 cm pitkiä :) Tämä postaus on nyt jatkoa nimensä mukaisesti edelliseen kirjoitukseen. 

Amsterdamin reissun jälkeen päätettiin viettää lauantaita ihan vain täällä Haagissa rennolla meiningillä. Köllöteltiin pitkään sängyssä ja Osmo sai idean lähteä tsekkaamaan rantamaisemia. Se kuulosti mun korviin oikein mukiin menevältä väläytykseltä ja pian me jo istuttiinkin ratikassa.  Rannalle on vähän pidempi matka ja jalat oli vielä pikkusen turta eilisestä Amsterdamin edestakaisesta ravaamisesta, joten 3,5€ ratikasta tuntui kohtuulliselta. Linja kiersi kaikki tärkeimmät turistinähtävyydetkin ja oli helppo käyttää. Oikeesti meitä vaa laiskotti ja noi taisi jo olla vaan tekosyitä peittää se hahah :D 

Se tunne, kun ensimmäistä kertaa haistat meren

Pienen kumpareen takaa se avautui mun silmieni eteen: valtava hiekkaranta. Haistoin meren tuoksun pitkästä aikaa ja se sai mun kävelyni muuttumaan typerän näköiseksi hypähtelyksi ja vaistomaisesti kiihdyttämään tahtia. Vaikka tuuli oli tosi kova, oli aivan mahtava tunne kävellä rannalla. Unohdin hetkiksi ihan kaiken muun ja uppouduin tuijottelemaan aaltoja ja kirkuvia lokkeja. Tää on sitä todellista mielenrauhaa. 

Kun alkuhuumasta havahduin tarkastelemaan ympäristöä vähän tarkemmin, mä näin ne: simpukoita, niin paljon simpukoita eriväreissä ja muodoissa! Ajattelin poimia muutaman nätin yksilön mukaani, mutta oho.. ei mennyt kovin montaa minuuttia, kun mun molemmat takintaskut olivat täynnä simpukoita. Siellä olikin niin monta nättiä yksilöä, eihän niitä nyt sinne voinu jättää! Tuli vähän sellanen fiilis, etten kovinkaan paljon ole muuttunut näinä vuosina. Muistan keränneeni simpukoita ihan muksusta saakka aina sieltä mistä ikinä niitä löytyi; mökiltä, Kreikan matkalta, Kanarian sinisen meren rannoilta... Äiti kiittää, kun sillä on kotona kaapit täynnä simpukoita hehee. Nyt tosin sain jo vähän inspiraatiota, että mihin niitä voisi hyödyntää, nämä simpukat ei jää lojumaan kaapin pohjalle :) Myös Osmo huomas mun innostuksen ja se löysikin mulle kaikista isoimman ja hienoimman simpukan, sellasen mistä aina kaikissa elokuvissa kuunnellaan meren kohinaa :)

No jos nyt vielä yhden otan mukaan, tää on sit viimenen.. tai sitten ei

Tässä mun lemppari otos rannalta. Vitsi miten ilonen oon, kun Osmo toi mun kameran tänne!

Haagin rannan asuinalue oli kuin aivan toinen kaupunki. Arkkitehtuuri oli ihan erilaista kuin keskustan tuntumassa ja siellä oli oikein rantabulevardi kahviloineen ja tilpehöörimyymälöineen. Me kapusimme pienelle kukkulalle rannan vieressä töllistelemään näköalaa. Paikka taisi olla paikallisten salainen kutupaikka, koska siellä oli yksi jos toinenkin pariskunta pusuttelemassa. No sain mäkin siellä pusun :) 

Rannalla kävelemisen jälkeen maha kurni jo ihan huolella. Olen hinkunut päästä Indonesialaiseen ravintolaan täällä jo pitkään, koska olin kuullut kyseisen keittiön antimien olevan melkoisen maukasta täällä. Indonesiahan on ollut noin 300 vuoden ajan Alankomainen siirtomaa ja jättänyt jälkensä maan ruokakulttuuriin, ja onneksi onkin jättänyt! Löysin meille TripAdvisorista lupaavan ravintolan, Garoedan, Haagin keskustasta. Eikä paikkaa ole todellakaan kehuttu turhaan.

Makujen ja mausteisuuden puolesta Indonesialainen keittiö tipahtaa jonnekkin thaimaalaisen ja kiinalaisen ruuan välimaastoon. Siinä ei ole niin paljon äärimakuja kuin esimerkiksi thairuuassa, mutta raaka-aineet ovat hyvinkin pitkälle samanlaisia. Indonesialainen ruoka on vaihtelevaa ja sille on tyypillistä mausteiden vastakohdilla harmonian hakeminen ruokiin: tulinen kohtaa viilentävän ja hapan makean. Kuvassa etualalla on esimerkkinä tästä viileitä keitettyjä kananmunia tulisella kuumalla kastikkeella. Itselleni yllätyksenä tuli se, että monissa ruuissa pähkinä oli avainasemassa, erityisesti kastikkeissa. Se teki kastikkeista melko tuhteja, mutta aivan älyttömän herkullisia. 

Koska kumpikaan meistä ei ollut aiemmin herkutellut Indonesialaisella ruualla, päädyimme ottamaan jaettavan ''riisilautasen'' jotta saimme kaiken irti kokemuksesta. Olin myös netistä lueskellut, että kyseinen ateria on saavuttanut aika uniikin aseman täällä ja on kokeilemisen arvoinen. Tässä meidän riisilautasen sisältö:

Rijsttafel “Sri Wedari”

Nasi Putih - Steamed white rice

Daging roedjak - Braised beef in spicy sauce

Babi ketjap - Braised beef in spicy sauce

Saté babi -  Satay pork with homemade peanut sauce

Sajoer lodeh - Crunchy vegetables in coconut milk broth

Gado gad - Fresh blanched vegetables, topped with egg, prawn crackers and homemade  peanut sauce

Toemis – “Garoeda” - Stir fried dish of vegetables including snow peas, cabbage, mini baby corn, peppers and chicken

Sambal Goreng – Ati Ajam - Spicy chicken livers with Peteh beans

Sambal goreng – telor - Boiled egg in a spicy sauce

Sambal goreng – tempe - Baked beans coarse

Sambal goreng – tahoe - Fried cubes soybeans

Atjar Tjampoer - Sweet and sour mixed vegetables 

Seroendeng - Dry fried coconut with peanuts `s

Kroepoek - Crispy crackers

Sambal - Three types of sambal

Siis häh Sambal mitä? Älä välitä, ei meilläkään ollu mitään hajua suurimpana osana ajasta mitä syötiin, mutta erinomaista oli! Siinä ajassa, kun olin kuolannut menua ja tarjoilijan tuodessa kippoja pöytään, olin jo unohtanu lähestulkoon koko tilauksen sisällön. Se oli oikeastaan aika hauskaa! Söin jopa ihan hyvillä mielin mun yhtä ultimaattista inhokkiruokaa, maksaa. Ja se oli oikein herkullista. Maha ja mieli oli ruokittu, siihen oli hyvä päättää päivä. 

Sunnuntaina pienen googlettelun jälkeen päätettiin suunnistaa Rotterdamin eläintarhaan. Me kävimme viime kesänä Sea life:ssa, Ähtärissä sekä Korkeasaaressa, joten tämä oli ihan täydellinen jatkumo niille. Lisäksi luin kyseisen paikan nettisivuilta, että siellä on jääkarhun pentuja! Olin myyty, let's go!

Osmo: ''Nyt meidän pitää lähtee vasemmalle tästä asemalta''

Minä kävellessäni jo viistoon oikealle: ''Kato miten söpö jorpakko! Ja tuolla on jotain ankkojakin ja noita ihania puita''

Eläintarha oli aivan vailla vertaansa. Hinta oli 21 euroa per nuppi, mutta olisin tästä elämyksestä voinut vaikka maksaa vaikka enemmänkin. Enää ei voida edes sanoa, että me kävimme eläintarhassa, koska sielä urahti koko päivä, yli viisi tuntia! Kaiken lisäksi lopussa melkein meinasi tulla kiirekkin. Eläimiä oli ihan valtava määrä ja puisto oli kivasti rakennettu teemoittain. Lisäksi siellä oli neljä vai peräti viisi erilaista taloa, joihin pääsi kävelemään eläintein sekaan. Kaikki eläimet olivat jotenkin tosi lähellä vierailijoita. Amazon teemalla varustetussa talossa esimerkiksi pääsit kävelemään sademetsän kasvien sekaan toinen toistaan näyttävämpien perhosten liihotellessa ohitsesi. 

Vieritin suunnistamisen vastuun Osmolle erittäin mielelläni ja keskityin kuvien räpsimiseen

Minkähänlainen aarre tuon sateenkaaren päästä löytyy?

Ei ollut sateenkaaren päässä kultaa vaan Osmon mielestä pokemonia muistuttava kana

Miau!

Eläintarhassa oli myös valtava sea life

Alueella oli paljon nättejä lampia ja paikkoja istuskella

Peilailua lammella

Dumbo oli ehtinyt jo kasvaa isoksi

Ehkä jossain puolivälissä reissua huomasin, että mun kamera oli täynnä kuvia erilaisista pienistä ja toinen toistaan pörröisemmistä marsuja muistuttavista karvapalloista. Huomaa kyllä heti mitkä oli mun suosikkeja :D No mutta kattokaa nyt niitä, onhan ne super sulosia! 

Pikku kamu vilautti hymyä kameralle

Ja sitten me nähtiin ne: aivan super suloiset pikkuisen vielä vähän kömpelöt touhottavat valkeat karvapallot. Meillä kävi aivan mieletön tuuri, sillä pennut olivat tulleet vasta kaksi päivää sitten ensimmäistä kertaa ulos pesästään. Näitä rakkauspakkauksia olisi voinut tuojotella vaikka koko päivän. 

Vauvoille tuli nälkä

Rotterdamin eläintarhaa voin lämpimästi suositella ihan kaiken ikäisille matkakohteeksi, sen verran huikea paikka! Viimeistä Osmon lomapäivää me vietettiin maanantaina sumuisessa Haagissa. Käytiin fiilistelemässä meidän mielettömän ihanaa ensimmäistä yhteistä ulkomaan reissua tossa naapurissa sijaitsevassa The Penthouse sky baarissa. Osmo nautiskeli belgialaista olutta ja mä otin suklaakaakaon lämmittämään mun muuten jo vähän maassa olevaa mieltä. Illalla saatoin Osmon kentälle.

Miten tää  kaupunki näyttää täältä näin karulta? :D

Vaikka ikävä on nyt entistä kovempi, oli mulla unohtumattomin (ja ensimmäinen) spring break ikinä. Ainoa surkea puoli siinä tosiaan oli, että se loppui ihan liian lyhyeen. No onneksi tänne on helppo päästä uudestaan, seuraavaa kertaa odotellessa :) 

- Emmi