Olen nyt viettänyt 13 päivää Alankomaiden hallintokaupungissa Haagissa ja 5 kk ainakin on vielä edessä. Omien siipien kokeilu ulkomailla on aina ollut unelma takaraivossa, joka on muistuttanut itsestään jatkuvasti. Mutta mitä tapahtui kun tämä nuori naisenalku tupsahtaa keskelle suurta kaupunkia ihan yksin? Minä, joka olen tottunut joka ilta käpertymään tuttuun kainaloon ja jakamaan kaiken ystävien kanssa, oli yhtäkkiä vain matkalaukku seuranaan Amsterdamin suurella lentokentällä. Kuin ihmeen kaupalla en eksynyt matkalla (ehkä selviytymisvietti ensimmäistä kertaa päihitti olemattoman suuntavaistoni) ja pääsin ilman mutkia kohteeseen ja sain avaimet pikkuiseen kämppääni.
 |
| Näkymä asunnon kattoterassilta |
Koulu alkoikin seuaavana päivänä. Olenkin sitten ihan ainoa Suomalainen tässä koulutusohjelmassa ja lähes ainoa joka lähti reissuun ihan yksin. Sillä hetkellä tästä ujosta sivustatarkkailijasta kehittyi astetta sosiaalisempi englantia mongertava yksilö: yksin en muuten ihan varmasti aio jäädä!
Ja totisesti en jäänytkään. Vaikka tämä naurettava huoli painoi hetken mieltäni, se oli todellakin aiheeton. Olen tavannut mitä ihanampia persoonia ympäri maailmaa ja nyt minulla on jo yösija taattu muun muassa Californiassa, Tarttossa, Pariisissa ja Las Vegasissa tulevia reissuja silmällä pitäen. Lisäksi matkoja vaihdon aikana on suunnitteilla jo Belgiaan, Pariisiin, Prahaan ja ympäri Alankomaita tietysti. Amsterdam on jo nähty ja koettu, huh huh! Siitä taidan kirjoittaa seuraavassa postauksessa.
 |
| Verkostoitumista (lue: matkalla juhliin) |
Rentouttavaa sunnuntaita,
Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti