Historiaa Haagissa ja suklaaöverit Belgiassa

Taas on kotiuduttu viikonloppureissulta. Perjantaina meillä oli oikeastaan koulun pakollisen (mutta mieluisan) Hollannin kulttuurikurssin opintomatka Haagin historialliseen museoon ja vankilamuseoon. Molemmat vierailut olivat suunnilleen tunnin mittaisia ja niiden ohessa tehtiin myös kävelykierros hallintorakennuksien läpi.

''Historia toistaa itseään, tämä sama tapahtuu tällä hetkellä jossain puolella maailmaa, vaikka se on Hollannissa historiaa 600 vuoden takaa.''Vankilamuseo ''The Prison Gate Museum'' oli aika karmiva paikka kaikkine tarinoineen. Tunnin mittaisella opastetulla kierroksella pääsimme käymään pimeissä vankityrmissä ja kidutushuoneessa sekä tutustumaan erilaisiin tapoihin ''rangaista'' (useimmiten tarkoittaa surmaamista) rikokseen syyllistyneitä ihmisiä. Raha oli kaiken A ja O siihen aikaan. Rahalla sait hankittua paremman yksityisen vankisellin ja tilata sinne viiniä sekä ostaa mukavamman tavan päättää päivänsä.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on köyhän rikollisen kohtalo: julkisella paikalla henkilö sidottiin X-asentoon kuvassa olevalle hökötykselle. Ihmettelette varmaan mitä nuo pienet kuopat käsien kohdalla ovat? Niihin kohtiin lyötiin alla olevalla pesäpallomailaa muistuttavalla metallisella mailalla: ensin murskattiin olkapäät, sitten kyynerpäät, lantio ja lopuksi polvet. Jos rikollinen oli vielä tässä vaiheessa elossa, jätettiin hänet paikoilleen kunnes kuolema hänet korjaa. Toinen vaihtoehto kyseisessä mestaustavassa oli käyttää kuvassa näkyvää rautaista lekaa ja yhdellä lyönnillä pistää kallo pirstaleiksi. 

Rikas henkilö taas saattoi ostaa itselleen mestauksen vähän mukavammin eli terävällä mestaajan nimikkomiekalla yksi kumarrus mestaajan edessä ja se oli sitten siinä. Ja jos pätäkkää oli todella paljon, oli hänellä tai lähipiirillä mahdollisuus jopa ostaa vapaus. Muina ''rangaistuskeinoina'' esiteltiin myös polttomerkki otsaan 700 asteisella rautakepukalla, pulikoiminen tulikuumassa öljyssä ja lievimpänä keinona roikkuminen muutaman tunnin ajan ''häpeäseinällä' ranteista ja nilkoista. Nämä kaikkihan tapahtuivat aina julkisella paikalla ja kansalaisen oikeus oli osallistua rangaistuksiin häpäisemällä rikollisia. Esimerkiksi häpeäseinässä roikkuville sai mennä hieromaan naamaan lantaa tai kalajätettä tai vaikka virtsaamaan päälle. Aika rankkaa vai mitä? 

Ennen rangaistuksen kärsimistä oli kuitenkin tunnustettava tekonsa kahdesti ja mikäli sitä ei tehnyt vapaasta tahdosta, oli kiduttajalla siihen keinonsa. Kidutushuone muuten sijaitsi köyhien rikollisten sellin alla, jotta he kuulivat tismalleen mitä kidutushuoneessa tapahtui. Kiduttaja tunsi ihmiskehon heikot kohdat niin hyvin, että vähävaraisemmat henkilöt ostivat häneltä myös lääkärin palveluita. Kuinka kätevää pikku sivubisnestä... Kidutusmuodoista meille kerrottiin kaikkea mahdollista varpaiden sijoiltaan vetämisestä polttamiseen. 

Historiallisessa museossa tunnelma oli ''pikkuisen'' leppoisampi. Tässä meille kerrottiin haikaran merkityksestä Haagin kaupungin pitkässä historiassa

Historiallinen museo esitteli lähinnä tarinaa Hollannin kuninkaallisesta suvusta ja demokratian kehittymisesä täällä. Ihan mielenkiintoinen museo, mutta ei kyllä toisen käymisen arvoinen. 

Lauantaina oli vuorossa innolla odotettu Belgian reissu tyttöjen kanssa! Missiona oli kahlata läpi kahden kaupungin, Bruggen ja Antwerpenin. Junamatka Antwerpeniin kesti reilun tunnin ja sieltä Bruggeen toisen saman mittaisen matkan. Tavarat jätimme välissä hotellille. 79€ pulitimme 50 neliömetrin asunnosta keittiöllä ja olohuoneella Be-housing firmalle. Suosittelen lämpimästi kyseistä ketjua,jos joskus matkustelette Belgiaan. Neljän hengen hotellihuone tuli meille kolmanneksen halvemmaksi kuin halvin punkka paikallisessa hostellissa 10 hengen huoneessa.

Antwerpenin rautatieasema oli melkoisen upea

Lauantain haahuilimme ja tunnelmoimme vanhassa Bruggen kaupungissa. Jos Maastricht oli nätti niin tämä kaupunki oli vieläkin ihastuttavampi. Brugge on yksi Belgian kauneimpia kaupunkeja, sillä se on lähestulkoon kokonaan säilytetty keskiaikaisessa asussaan. Wikipedia kertoi myös, että Bruggen keskusta-alue kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. En hetkeäkään kyseenalaista, että miksi. 

Pari selfietä tuli otettua

Bruggessa meillä ei ollut erityistä toimintasuunnitelmaa. Aika kului kuin siivillä kierrellessä pitkin kapeita katuja, välillä tankaten moottoreita vohveleilla, tuijottelemalla edullisten suklaapuotien ikkunoita ja pysähdellessä kuvailemaan jokaista kadunkulmaa. Tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin minä pysähtelin ja muut keskittyivät katselemaan maisemia. Mä juoksin sitten muut kiinni ja kohta taas pysähdyin seuraavan talon nurkalle. Ihan tarpeeseen tullut intervalli reeni herkkujen lomassa. En meinannut jäädä pyörän ja auton alle kuin vain kahdesti. Eihän sille nyt kertakaikkiaan voi mitään, jos parhaan kuvakulman saa keskeltä autotietä :) Löysimme myös yhden tosi suositun ja kivan oluttuvan matkan varrelta: 2be in Brugge. Seurasi pakollinen nesteytystauko.

Kriek Boon, ensimmäinen olut, josta mä oikeesti jopa tykkäsin! Suurempien oluen ystävien mielestä maku tosin oli muka kaukana oluesta ja juoma muistuttaa ennemminkin kirsikkasiideriä...

Auringonlasku maalasi maiseman punertavaksi. Niin ja tämä näkymä on edellä mainitun kapakin terassilta. Maisemanhan takia sinne mentiin, eiku..

Käskystä!!

Sunnuntaina hyvin nukutun yön ja yöllisen Döner kebabin voimin seikkailu jatkui Antwerpenissä. Mulla oli muutama hyvin tärkeä missio tälle päivälle: suklaavohveli, suklaakonvehdit ja valokuvaus. Tuntuu aika hienolta saavuttaa näinkin tärkeitä tavotteita hhaha!

Maailman pienimmän vohvelikojun herkut, forget the fitness

Sormet syyhyten ja henkisesti valmistautuneena lompakkoon ilmestyvään loveen kävelin kohti keskustaa. Antwerpen on Belgian Milano, täydellinen muodin mekka, ja mä en malttanut odottaa, että pääsisin täyttämään mun jo entuudestaan pursuilevaa vaatekaappia lisää. Mutta voi kurjuus! Kaupat oli sunnuntaisin kiinni kokonaan.. Lompakon onni ja Emmin epäonni. Materalismin harrastamisen sijaan päädyimme tutkimaan kuuluisaa katedraalia. Mukavaa ajanvietettä sekin, sillä paikka oli yksinkertaisesti todella näyttävä: paljon tauluja, patsaita, veistoksia, lasitaidetta ja ylipäätään jälleen kerran kaunista arkkitehtuuria. Tämä ''The Our Lady's Cathedral of Antwerp'' on suuri katedraali, jonka historia ulottuu vuoteen 1124. Hauskana faktana: Katedraalin pelkkään ylläpitämiseen kuluu 1.5 miljoonaa euroa joka vuosi ja siellä vierailee keskimäärin 320 000 turistia vuosittain. 

Katedraalin ihailun jälkeen lähdimme monivaiheiselle juna/bussimatkalle kohti kotia. Haagissa nimittäin oli käynnistetty rautatien huolto ja matkaan kului reilun tunnin sijaan melkein kolme tuntia. Meidän piti hypätä pois Rotterdamissa ja vaihtaa junaa. Info tästä oli tietysti vain Hollanniksi. Aikataulun mukaan mikään juna ei mennyt suoraan Rotterdamista Haagiin ja erillisen pienemmän kyltin perusteella meidän piti ottaa bussi. Missään ei kuitenkaan ollut ohjeita, että mikä bussi ja ylipäätään mistä. Infon sedältä saimme aivan toisen tiedon kun kyselimme bussin perään: suora junayhteys Haagiin lähtee 3 min kuluttua, ei täällä mitkään bussit kulje. Sitä infopläjäystä seurasi juoksu junaan. Yhden pysäkin päästä noin puolen minuutin junamatkan jälkeen meidät ohjattiin ulos junasta: mikään juna ei mene Haagiin, ottakaa bussi. Muutama ärräpää saattoi mielessä käydä ja lopulta köröttelimme sitten bussilla kotiin. Nyt oli viinipullo paikallaan. Lähimarketista pullo kainaloon ja pöydän ääreen yhdessä fiilistelemään reissua ja herkuttelemaan Belgian tuliaisilla, joita kaikki toivat muuten vain itselleen ja yhdessä jaettaviksi :D Nyt todellakin ymmärrän, miksi Hollannissa pyöräillään aina.

Huomenna saankin ensimmäisen vierailijan tänne Suomesta :) En malta odottaa!

Emmi

ps. kerron kohta teille mun kirotusta murjustani... On ollut ''vähän'' huonoa tuuria matkassa mukana :D

Sunnuntai, mikä ihana syy lähteä karnevaaleihin

Pari uutta tuttavaa Tsekeistä pyysivät viime viikolla minua mukaan karnevaaleihin. No mikä ettei! Eipä täällä oikein pulkkamäkeenkään ollut asiaa: ei ole lunta eikä kyllä mäkiäkään tässä pannukakkumaassa :D En tosin muista koska viimeksi olisin heränyt sunnuntaiaamuna klo 06:45. Se oli muuten hankalaa! Meitä oli kymmenen hengen porukka ja lähdimme puoli yhdeksän junalla kohti Alankomaiden karnevaalipääkaupunkia Maastrichtia. Nyt keksimme, että täällähän ''pienellä'' vaivannäöllä sai hankittua ryhmälipun hintaan 70€, eli 7€ per henkilö edestakaisesta matkasta, ei paha! Yksittäisen lipun hinta nimittäin nousi yli 50:een euroon.

Kun puhutaan karnevaaleista, ensimmäisenä mieleeni juolahti Tampereen kukkaisviikkojen paraati ja pieni sambakarnevaali viime kesänä, jonka sattumalta näin ohimennen kun ryntäsin tuttuun tapaan viimetipassa bussille. Oletukseni oli, että nyt on luvassa jotain hitusen parempaa. Ja totisesti oli. Kyllä kuihtuivat mielessäni kukkaisviikkojen daaliat ja orvokit, kun astuin jalallani Maastrichtiin. 

Maastricht on muuten noin 121 000 asukkaan kaupunki aivan eteläisessä Hollannissa vain parin kilometrin päässä Belgian rajasta (jonka muuten ylitän kolmen päivän päästä! Jihuu!). Kaupunki on kuin suoraan kauneimmasta postikortista. Arkkitehtuuri erosi mielestäni muista näkemistäni kaupungeista Hollannin kaupungeista. Ehkäpä se juontaa juurensa siitä, että Maastricht on yksi Hollannin vanhimmista kaupungeista ja sen historiallisesti merkittävän sijainnin takia se teollistui Hollannin kaupungeista ensimmäisenä. Karnevaalien vuoksi emme päässeet valitettavasti kurkistamaan kauniisiin kirkkoihin, joista kaupunki on tunnettu. Pitää ehkäpä tulla uudestaan tänne haahuilemaan!

Koska karnevaalit ovat eteläisessä Hollannissa niin suuri juttu, päätin ottaa vähän selvää niiden historiasta. Nykyiset modernit karnevaalit Alankomaissa saivat alkunsa hieman toisen maailman sodan jälkeen, mutta karnevaaliperinne juontaa juurensa itseasiassa paljon kauemmas historiaan. Ensimmäiset karnevaalit Alankomaissa järjestettiin jo keskiajalla. Silloin Alankomaiden kristityt pitivät karnevaaleja juuri ennen paaston alkua eli 40 päivää ennen pääsiäistä. Se oli tavallaan ''viimeinen päivä'', kun sai olla iloinen ja syödä lihaa. Myös nimi karnevaalit sai alkunsa tästä perinteestä ja tarkemmin sanasta''carne'', joka tarkoittaa lihaa. Nykyisin kuitenkin uskonnon merkitys karnevaaleista on vähentynyt huomattavasti. Alankomaissahan peräti vähän yli 40% väestöstä eivät ole uskonnollisia ollenkaan. 

Tässä koko meidän karnevaalipoppoo ja kuvaan tupsahtanut paholainen

Maastrichtin karnevaaleissa pormestari luovuttaa kaupungin avaimet kolmen päivän ajaksi Karnevaali Prinssille (''Prince of Fool'' tai ''Prince of Carnival''). Hän saa johtaa kaupunkia värikkään seurueensa kanssa kannustaen kaikkia juhlimaan. Salaisesti jo aiemmin valittu Maastrichtin karnevaalien prinssi paljastettiin yleisölle tapahtuman avaamisessa ja sitä seurasi valtava paraati myöhemmin ja ''tykin'' laukauksia keskusaukiolla juhlatunnelmaa nostattaen. 

Oltiin ihan pikkasen vähemmän panostettu kuin suurin osa juhlijoista

Tässä näkyvät karnevaalin teemavärit, joihin myös koko kaupunki oli puettu

Paraati starttasi rautatieasemalta ja päättyi sitten kaupungin keskusaukiolle. Se oli itseasiassa niin pitkä, että lähdimme jo kesken kaiken kahville. ''Kesken kaiken'' tässä tapauksessa tarkoittaa melkein puoltatoista tuntia yhtämittaista toinen toistaan iloisempien ja tanssivien öttimönkiäisten kuvaamista ja seurailua! Olin aivan äimänä kaikista asuista ja siitä panostuksesta, joka pukujen eteen oli nähty. Kaupunki oli pullollaan ihmisiä ja kaiken ikäiset vauvasta vaariin olivat pukeutuneet. Näin jopa muutaman rollaattorin kanssa köpöttelevän vanhuksen paraatissa ja he olivat panostaneet asuihinsa kasvomaaleja myöten vähintään yhtä paljon kuin muutkin kulkueeseen osallistuneet. Ihan uskomatonta! Asuja löytyi aina Taru Sormusten Herran örkeistä Toy Storyyn ja hävyttömistä miesnunnista kaiken tyyppisiin eläimiin ja mitä kummallisempiin otuksiin, joita ei meidän planeetalta ainakaan löydy. Karmaisevin ja mieleenpainuvin oli ehkä pikku demoniksi puettu vauva, joka päätyi myös painajaiseeni seuraavana yönä :D Koko kaupunki oli koristeltu teeman mukaisesti, musiikki soi taukoamatta ja ihmiset jorasivat kaduilla. Paraatissa oli lukuisia suuria lavoja muun muassa laivojen ja pyramidien muodossa, joita vedettiin autoilla. Toinen toistaan kovempi meininki ja musiikki päällä kulkue eteni läpi kaupungin. Ihana iloinen Hollanti! Tästä mä tykkään. 

Prince of Fool

Perjantaina meillä onkin Alankomaiden kulttuurikurssin reissu museoihin Haagissa ja lauantaina suuntaan tyttöjen kanssa Belgiaan pariksi päiväksi. Suklaapuodit ja vohvelit täältä mä tulen (taas)!

Emmi

Ensireaktiossa Amsterdam

Niinkuin edellisessä jutussani jo lupailin, kerron meidän reissusta Damiin. Kymmeneltä hyppäsimme kuuden tytön köörillä Starbucksin take-away mukien kanssa Amsterdamin junaan. Lipun hinta ei muuten päätä huimaa, se oli vain 11,20€ per suunta. Pikkasen edullisempi kuin halvin junalippu puoleen hintaan opiskelijakortilla Tampereelta Ypäjälle. Siinä vähän realismia näihin hintoihin. Junamatka kesti vajaan tunnin ja sitten oltiinkin jo ihastelemassa kaupunkia aivan upeiden kanaalien ympäröiminä. Suunnitelma illalle oli selvä: ensin turistinähtävyyksiä ja kliseisiä turistikuvia, sitten nostamaan malja yhden matkaseuruelaisen synttäreiden kunniaksi. 

Rikas historia ja kulttuuri huokuu joka paikassa. Kaupunki on täynnä taidegallerioita, ravintoloita joka lähtöön, pubeja ja baareja niin paljon ettei laskuissa pysy mukana. Ja ah tietysti lumoavia kanaaleja ja kuvailinkin niitä koko reissun ajan. Loppumatkasta sormista alkoi jo lähteä tunto kun ilma oli niin kylmä.. Kevättä odotellessa! 

Pakollinen turistikuva

Olen ehkä tulossa vanhaksi (aikuistumassa?) kun uskomattomin kokemukseni 
reissulta oli itseasiassa museo, Anna Frankin talo. Tämän nuoren tytön tarina jätti jälkensä todella syvälle. Museossa kuljit läpi talon, jossa Anna ihan todella oli asunut, piileskellyt ja josta hänet väkisin vietiin keskitysleirille. Äärettömän fiksun tytön surullinen tarina koskettaa ihan ketä tahansa. Samaan aikaan vierailu oli ahdistava, koskettava ja surullinen, mutta toisaalta herätti valtavaa ihailua siitä miten Anna ei ikinä menettänyt toivoaan. Parin tunnin vierailu talossa veti kyllä ihmisen nöyräksi ja kiitolliseksi siitä miten helppoa oma elämä todella on.

Vähän kevyempiä (ajatusten tasolta, mutta muuten sana kevyt ei ehkä tähän kohtaan sovi..) pysähdyspaikkoja oli mun absoluuttinen taivas maan päällä: Nutella Ice Bakery. Nutellaa joka muodoissa: macaronseja, kakkua, brownieita, croissantteja, vohveleita, muffineja, jäätelöä, pirtelöä.. Mitä nyt voi ikinä kuvitella. Oman massun pohjalle (ja suoraan jenkkakahvoihin) upposi Nutella- lettu, taivaallisen hyvää! Nutellahan on tehty pähkinöitä, siis paljon hyviä rasvoja eli terveellistä, eikös niin? 

Yöpymispaikaksemme muuten valikoitui Bob's Youth Hostel keskustassa. Siellä sai levollisesti nukahtaa uneen 15 muun kuorsausta kuunnellen. Kaikkien ennakkoluulojeni vastaisesti paikka oli oikeasti todellinen yllättäjä; rento henkilökunta, mukava aula hengailemiseen, erittäin siistit huoneet, edullinen hinta, joustava sisäänkirjautuminen. Korvatulpille tosin oli käyttöä. 

Jos vielä yhden kanaalin kuvan ängen tähän väliin

Päivän liikunnan päätimme toteuttaa kävelemisen lisäksi myös tanssin muodossa. Illalla oli vuorossa pubirundi (Pub Crawl). Party like a rockstar. Ja niinhän me tehtiin. Homman nimihän oli se, että kun astuttiin ovesta sisään, kävi käsky, että akat kyykkyyn, suu auki ja pullon suusta kaadettiin suoraan suuhun ensin Jägermeisteria ja perään jonkinlaista appelsiinin makuista vodkaa (äidille tiedoksi, että kyseessä on limonadit). Meno oli kutakuinkin tuo ja vähän enemmän aina auringon ensisäteisiin asti. Rundi oli todellakin hintansa väärtti, sillä sehän kustansi vain 20€ ja sisälsi aivan riittävästi promillepitoista juotavaa, sisäänpääsyt, paidan, ison hyvän porukan ihmisiä ja super mahtavan meiningin. Ennen kaikkea se kuitenkin säästi aikaa ja vaivaa, kun ei tarvinnut itse etsiä tanssipaikkoja ja pääsi näkemään monta eri pubia. Suosittelen :)

Lauantaina ison mehevän aamupalan voimin suunnistimme kansallismuseoon. Paikanpäällä tein tähän asti parhaan investoinnin koko reissulla: museokortin. Joo olen ihan tosissaan tulossa vanhaksi. Kortti kustansi 59.90€ ja on jokaisen sentin arvoinen. Kansallismuseoonhan yksittäisen lipun hinta on 17.50€. Siis melkeimpä kolmasosan kortin hinnasta. Haluan oppia mahdollisimman paljon tästä mielenkiintoisesta maasta ja maan sadat museot ovat siihen oivallinen apu. Kansallismuseo on todellakin käymisen arvoinen. Sieltä löytyy jokaiselle ihan varmasti jotain. Taidetta oli nukkekodeista keramiikkaan ja maalauksista muotiin. Reilussa kahdessa tunnissa ei ehtinyt kiertää kuin juuri ja juuri nopeasti puolet museosta! Teimme jo suunnitelman keväälle tulla uudestaan ja samalla mennä piknikille museon vieressä olevalle suurelle puistoalueelle. 

Tokihan me vierailimme myös tuolla syntien pesässä eli punaisten lyhtyjen alueella pikaisesti ennen paluujunan pilli vihelsi. Kirkon juurella on naisia ikkunoissa puolialasti ja toinen toistaan shokeeraavampia liikkeitä vierivieressä. Mielenkiintoista... mitä siitä nyt voi edes sanoa haha :D

Kaiken kaikkiaan Amsterdam oli todellinen yllättäjä. Menee heittämällä mun top viitoseen. Kaupunki on niin paljon enemmän kuin stereotyyppisesti maksullisia naisia ja bileitä. Kaupunki, joka on suuri, mutta tuntuu pienemmältä ja kodikkaalta. Tosin mun jalkapohjien ja pohkeiden mielestä kävelymatkat oli ihan hitusen verran liian pitkiä. En todellakaan tienny, että on mahdollista saada mustelmia jalkapohjiin pelkästään kävelemällä paljon?! 

Olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen on ihan pakko käydä Damissa edes kerran elämässä :) Itse aion mennä uudestaan vielä ainakin pari kertaa kun olen täällä! 


Emmi

Hyppy tuntemattomaan

Vanhan työkaverini innostamana päätin alkaa jakamaan reissun kokemuksiani näin blogin kautta. Välittyvät sitten terveiset ja kuulumiset kaikille helpommin eikä puhelinoperaattorin laskut aiheuta niin paljon sydämen tykytyksiä. Ja olenhan mä jo pitkään halunnut pitää blogia ihan omien kokemuksien ja muistojen verestämisen vuoksi. Nyt löytyi sitten hyvä tekosyy aloittaa!

Olen nyt viettänyt 13 päivää Alankomaiden hallintokaupungissa Haagissa ja 5 kk ainakin on vielä edessä. Omien siipien kokeilu ulkomailla on aina ollut unelma takaraivossa, joka on muistuttanut itsestään jatkuvasti. Mutta mitä tapahtui kun tämä nuori naisenalku tupsahtaa keskelle suurta kaupunkia ihan yksin? Minä, joka olen tottunut joka ilta käpertymään tuttuun kainaloon ja jakamaan kaiken ystävien kanssa, oli yhtäkkiä vain matkalaukku seuranaan Amsterdamin suurella lentokentällä. Kuin ihmeen kaupalla en eksynyt matkalla (ehkä selviytymisvietti ensimmäistä kertaa päihitti olemattoman suuntavaistoni) ja pääsin ilman mutkia kohteeseen ja sain avaimet pikkuiseen kämppääni.

Näkymä asunnon kattoterassilta

Koulu alkoikin seuaavana päivänä. Olenkin sitten ihan ainoa Suomalainen tässä koulutusohjelmassa ja lähes ainoa joka lähti reissuun ihan yksin. Sillä hetkellä tästä ujosta sivustatarkkailijasta kehittyi astetta sosiaalisempi englantia mongertava yksilö: yksin en muuten ihan varmasti aio jäädä!

Ja totisesti en jäänytkään. Vaikka tämä naurettava huoli painoi hetken mieltäni, se oli todellakin aiheeton. Olen tavannut mitä ihanampia persoonia ympäri maailmaa ja nyt minulla on jo yösija taattu muun muassa Californiassa, Tarttossa, Pariisissa ja Las Vegasissa tulevia reissuja silmällä pitäen. Lisäksi matkoja vaihdon aikana on suunnitteilla jo Belgiaan, Pariisiin, Prahaan ja ympäri Alankomaita tietysti. Amsterdam on jo nähty ja koettu, huh huh! Siitä taidan kirjoittaa seuraavassa postauksessa. 

Verkostoitumista (lue: matkalla juhliin)

Uskon jo nyt, että tästä tulee ihan uskomaton ja mullistava kokemus! 

Rentouttavaa sunnuntaita,

Emmi