Miten olis 32 hehtaaria kukkia?

Maanantaina täällä Hollannissa juhlittiin kuninkaan päivää, vuoden suurinta juhlaa, jossa ihmiset tanssivat kaduilla koko oransseissa asuissaan. Käytännössä tämä koko maa on yhtä karnevaalia ja juhlaa, hetken jokainen on hollantilainen. Sääkin helli oranssia kansaa aamuvarhaisesta seuraavan aamun pikkutunneille saakka. Itsehän olen viettänyt viikon päivät peiton alla litkien hunajateetä. Ei sitten yhtään parempaan väliin olisi voinut tullakkaan kipeäksi. Kurkku tuntuu siltä kuin olisin koittanut syödä siilin ja nessuja kuluu pakettikaupalla. Ikkunasta näkyi ja kuuluu ihmisten naurua, kun itse olen tuijottanut vain koneen ruutua. Paljon mieluummin olisin viettänyt päivän Amsterdamissa kavereideni kanssa livemusiikin parissa, nyt mua on viihdyttänyt vain Gordon Ramsey tietokoneen ruudulta. Miksi sen pitää joka jaksossa olla alasti? No mutta, eihän tälle flunssalle mitään voi. Täällä on muutenkin joku keväinen flunssa-aalto menossa ja se aalto on taklannut monta muutakin vaihtaria viime viikkoina. 

Itsesäälistä iloisempiin aiheisiin. Lupasin kertoa vähän mun ja äitin lomasta lisää ja tässä se nyt tulee. Koitti meidän loman kolmas päivä. Päivä, jota äiti oli oottanut kuin pikkutyttö uutta Barbia, tai nykypäivän pikkutyttö uutta Instagram seuraajaa. Oli vuorossa reissu Keukenhoffiin, Lissen kaupunkiin. Keukenhof on 32 hehtaaria suuri keväinen kukkaparatiisi. Äiti halusi nähdä tulppaaneja ja kevään Hollannissa, joten kysyin jospa 7 miljoonaa kukkaa olisi riittävä määrä sen toiveen ruksittamiseen to do -listalta. Vastaus oli myöntävä. Me ei suinkaan lähdetty kahdestaan reissuun vaan täti ja serkku hurauttivat autolla Saksasta meidän kelkkaan. Akkojen matka kohti kukkaloistoa alkakoon!

Keukenhof oli ihan uskomaton ja nettisivuston kehuskelut maailman kauneimmaksi kevätpuistoksi eivät tuntuneet enää ollenkaan yliampuvilta. Eihän siellä voinut kuin henkeä haukkoa (ja valokuvata). Puistossa oli kukkia, kukkia, kukkia ja lisää kukkia. Se oli kivasti rakennettu ja kävelytiet johdattivat erilaisiin teemataloihin. Poikkesimme tietenkin kaikissa salamavalot kilpaa välkkyen. Yksi suosikkini oli ehdottomasti ruusutalo. Keukenhofissa on myös vuosittain vaihtuva teema ja tämän vuoden teema rakentui Vincent van Goghin ympärille. Tämän hollantilaisen maailman kuulun taidemaalarin kuolemasta tuli kuluneeksi 125 vuotta tänä vuonna. Hänen maalauksiaan oli esillä eri teemataloissa sekä niihin perustuen oli rakennettu monia erilaisia valokuvauspaikkoja niin teemataloihin kuin ympäri puistoakin. Lisäksi muitakin eri teemoja löytyi pilvin pimein erilaisten puutarhojen ja pienten kasvihuoneiden muodoissa. Oli urbaani Amsterdamilainen puutarha kanaalin rannalla, historiallinen puutarha 400 vuotta vanhoine lajikkeineen, romanttinen puutarha herkissä pastellin väreissä, selfie puutarha, jota elävöittivät van Goghin omakuvat, hyönteispuutarha, joka oli täytetty perhosia houkuttelevilla kukkasilla, innovatiivinen puutarha uniikkeine tulppaanilajikkeineen trendiväreissä, yrttipuutarha, jossa hajuaistisi meinasi räjähtää hyasintin tuoksusta ja paljon muuta. Ja ne joka ikinen oli pakko kiertää. 

Se siitä lörpöttelystä. Koska kuvat kertovat enemmäin kuin tuhat sanaa, tässä niitä nyt tulee! Valmistaudu valokuvamaratoniin. 

Historiallisen puutarhan antimia

No niitä tulppaaneja

Puisto oli täynnä erilaisia kuvauspaikkoja, tässä niistä yksi mieluisin

Mitä serkumpi, sitä herkumpi :)

Kukkien lisäksi puistosta löytyi useita teemataloja ja paljon vinkkejä sisustukseen, saanko mä viedä nää karvapallot Suomeen?

Joskus oikean kuvakulman eteen täytyy vähän tehdä töitä..

Kyllähän näiden kaunokaisten eteen piti vähän kontata maassa

nää kukkaset oli kyl mun yksiä lemppareita!

Ruusutalo oli täynnä Vincent van Gogh teemaa, tässä kuvassa esim. oikealla Makuuhuone Arlesissa -teos (1888)

Niin paljon ihania vaaleanpunaisia kukkia!

Hymyä!

Saako maistaa?

Ja jälleen kuvaustauko..

Kun äidille poseeraamiseen palaa käpy

 

Tein pari taulua aikani kuluksi

Koko kööri kasassa

Lissen hyasinttipeltoja

Seitsemän tuntia, 700 valokuvaa, varmaan 700 kalorin kakkupala ja reilusti yli 7000 askelta myöhemmin lähdettiin paluumatkalle Haagiin. Päädyttiin kuitenkin yhden pysähdyksen taktiikkaan ja stopattiin vielä kuvaamaan ihania kukkapeltoja. Mäkin näin ne nyt läheltä ensimmäistä kertaa! Päätettiin ilta tyylikkäästi cosmopolitaneilla The Penthouse baarissa Haagin yläilmoissa. Olipa kiva päivä! 

- Emmi

Äiti ja neljän päivän hulabaloo

Ihanaa, täällä alkaa olla jo niin keväistä! Motivaatiota istua pyrstöllään koulukirjojen parissa saa alkaa metsästää oikein kunnolla. Montakohan kertaa viime viikollakin karkasin pyöräilemään, koska ''eihän sitä koskaan tiedä jos tää on vaikka ainoo lämmin päivä koko kesänä''. Niinpä niin.. Kerroin jo edellisessä jutussa, että Finnair lennätti äidin tänne mun ilokseni neljäksi päiväksi. Olin jo vähän äidin lomatoiveiden perusteella suunnitellut meille tekemistä. Äipän toiveena oli nähdä tulppaaneja, joutsenia, Haag ja Amsterdam sekä käydä kivoissa kahviloissa. Ei mikään mahdoton to do -lista toteuttaa siis. 

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli tietenkin Haag. To do -listalta saatiin tehdä heti jo useampi yliviivaus. Vein nimittäin äidin The Cheesecake Companyyn kakkupalaselle. Varma valinta, olen jo todennut moneen kertaan paikan juustokakut poikkeuksellisen herkullisiksi. Toblerone ja Oreo juustokakut eivät nekään pettäneet. Energiapommin voimin kierreltiin vielä kunkun työpalatsilla, hallintorakennuksilla sekä ostoskadulla. Köröteltiin myös Peace Palacelle ja sen lähellä olevaan puistoon katsomaan joutsenia. Käytiin samassa paikassa Osmon kanssa aiemmin keväällä ja nyt joutsenpariskunnalla olikin iloiseksi yllätykseksi pesä lammen laidalla ja emo hautomispuuhissa. 

Jee kukkia!

On tosi hauska seurata kaikkea mistä toinen innostuu, kun on ensikertaa uudessa maassa. Tuli kaikki omat alkureissun fiilikset pintaan. Kaikista eniten riemastusta ja hilpeyttä herättivät tuhannet pyöräilijät. ''Siis kato noi miehet pyöräilee puvut päällä!'' äiti huutaa vähät väliä. Se olis voinut istua vaikka koko päivän kahvilassa katsellen ohi pyyhältäviä pyöräilijöitä. Ihmetystä herätti myös se mitä kaikkea hollantilainen voi kantaa mukanaan pyörällä. On ihan ok pyöräillä kaksimetrisen laudan kanssa tai jakkara kainalossa ja suikkelehtia liikenteessä sieltä mistä vain mahtuu. Onhan se ihan hullua, mutta täällä liikennettä voisi kuvailla lähinnä hallituksi kaaokseksi. Pyöräilijät ovat teiden kuninkaita ja oikeastaan kovin monet säännöt eivät koske heitä heidän käytöksensä perusteella; punaisia päin voi mennä jos ketään ei tule, mistä vaan voi ylittää autotien kunhan soittaa kelloa lujaa ja viittoo käsillä ja jalankulkija väistää aina ellei ole suojatiellä tai jää alle. Ihme kyllä yhtään onnettomuutta en ole nähnyt. Pitäsköhän nyt koputtaa puuta?

Torstaina aamusta hypättiin junaan ja suunnattiin Amsterdamiin. Junamatkalla aiheutettiin vähän hilpeyttä kanssamatkustajissa, kun äiti huutaa jokaisen lehmän, lampaan, ankan, kukkasen, haikaran ja tuulimyllyn kohdalla ja koittaa napsia kuvia niistä: ''KATO KATO KATO!! MISSÄ MUN KAMERA???'' Mä nauran vieressä ja koitan hyssytellä. Se oli kyllä hauska junamatka. Reissu oli jo mun kolmas Damiin ja siis hei mä osasin jopa vähän suunnistaa siellä! Huom vähän. Lähdettiin käppäilemään asemalta kohti keskusaukiota niin menikö siinä viitisen minuuttia kun äiti oli jo ehtinyt hypätä ensimmäisiin puukenkiin. Matka jatkui valokuvaustaukoineen ja vohvelitaukoineen kohti kelluvaa kukkamarkettia ja kanaaliajelua. Kukkamarketti on ainutlaatuinen ja kiinnostava paikka vierailla. Sieltä löytyi kaiken maailman kukkien ja puiden siemeniä aina perinteisistä marjapuskista palmuihin. Itse sorruin ostamaan kolmella eurolla bonsaipuun kasvatuspaketin.. Jaksan epäillä sen selviytymismahdollisuuksia, mutta saa nähdä! Se oli todellinen heräteostos. Kanaaliajelusta tykättiin myös molemmat tosi paljon ja tunnin mittainen kanaaliajelu aurinkoisessa Amsterdamissa pitäisi löytyä jokaisen turistin to do -listalta. Poikettiin myös tuliaisostoksille juustokauppaan ja voi moro: tervetuloa maistiaistaivaaseen! Löysin uuden suosikin: tryffeli Goudan. Nam! Amsterdamissa siksakkia kävellessä aika hurahtikin super nopeasti ja oltiin kotona vasta kymmenen aikaan. Takaisin juna-asemalle käveltäessä mentiin punasten lyhtyjen alueen läpi.. olisittepa nähneet äitin ilmeen ahahhah :D 

''Hei ota kuva!''

Kukkamarketin tarjontaa

Vakuuttava opas taistelemassa kartan kanssa

Kahden vauhdikkaan päivän päivän tapahtumat rustattu, kaksi jäljellä. Luvassa on vielä tuhansia kukkia, lisää vierailijoita ja vipinää ruokamarketissa. Siitä lisää seuraavassa tekstissä :) 

-Emmi 

Long time no see Germany!

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo ikuisuus! Mulla on täällä vähän kiirettä pitänyt. Ensin oli koeviikko, jolloin pänttäsin tenttiin ja tuskailin esseen oikeinkirjoituksen kanssa. Suureksi yllätykseksi selviydyin niistä jopa ihan hyvin :) Ensimmäiset englannin kieliset kurssit on nyt taputeltu ja niin on myös jo puolet mun opinnoistakin täällä! Aika kuluu ihan hurjaa vauhtia. Ihana pitkä pääsiäisloma oli edessä tenttirutistuksen jälkeen ja päätinkin tehdä reissun tädille Saksaan. Oli jo aikakin, koska viime kerrasta Saksassa on vierähtänyt ihan liian pitkä aika. Sieltä palattuani menikin vain pari päivää ja äiti lensi mun vieraakseni tänne pidennetylle viikonlopulle. Kiirettä on siis tosiaan pitänyt, mutta nyt jaan teille mun pääsiäisen fiiliksiä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös niin?

Varasin bussin Eurolinesin kautta ja edestakainen matka Haagista Dortmundiin kustansi 33 euroa ja 5,5 takalistoa puuduttavaa tuntia bussissa per suunta. Hyvät eväät, maisemat ja äitin postittama uusin Cosmopolitanin numero tosin teki matkasta paljon siedettävämmän. Totesin jälleen kerran, että Hollanti on kuin yksi suuri eläintarha. Matkalla Hollannin puolella näin mm. fasaaneja, peuroja, kolmea eri sorttia lampaita, poneja, hevosia, kilejä, kanoja, harmaahaikaroja ja kattohaikaroja, jäniksiä, kissoja, kyhmyjoutsenia, kotkan, haukkoja, nokikanoja ja varmaankin kolmia erilaisia hanhia. Ja nää kaikki oli ihan keskellä kaupunkeja, hirmu ihanaa! Mun sisäinen lapsi oli vauhdissa, kun intoilin yksin bussissa. Mutta pakko sanoa, että yhtään pidempää matkaa en kyllä bussissa tule istumaan, vaikka olis minkälaiset viihdykkeet matkassa. Pysäkillä Saksan päässä oli täti ja serkku iloisina vastassa. Mä olin niin lomalla.

Oon aina jaksanut innostua pienistä asioista, mutta yksi asia on saanut ihan uuden perspektiivin mun surullisen keittolevyni myötä: kunnon kotiruoka! Ja uunissa tehtyä ruokaa! Nam! Pelkästään itselle on aina jotekin niin iso kynnys lähteä kokkailemaan mitään hirmu masterchef annoksia. Oli aivan ihanaa kun mun naaman eteen lyödään kilo potkosalaattia ja bratwurstia ja toisena päivänä uunissa rapeaksi paistettua kanaa. Ihan täydellistä. Tästä innostuksesta johtuen näytin viimeisenä iltana tosin jo onnellisten kolmosten odottajalta. Toinen suuri-pieni riemu oli tietysti sauna. Sauna yli kahden kuukauden jälkeen: aivan taivaallista. Oon kotona Haagissa koittanut keinotekoisesti luoda saunan jälkeistä ultimaattisen rentoutunutta fiilistä salirääkki + liian kuuma suihku -yhdistelmällä. Tuloksena on ollut kehno höyrysauna koko kämpässä ja kuumottava iho. Ei mennyt ihan putkeen ja pakko se oli todeta moneen kertaan ennen kuin uskoin ettei kannata.

Näitä en edes osannut kaivata ennen kuin kanelin tuoksu tulvi ympäri taloa

Photobomb

Mulla ei ollut mitään sen suurempia suunnitelmia pikku lomalleni, muuta kuin nauttia hyvästä seurasta. Olin perillä vasta illalla perjantaina, joten ohjelmaan sisältyi ''vain'' runsas iltapala perunasalaatin ja bratwurstin kera, pullo viiniä ja juoruilua Jari Sillanpään soidessa taustalla. Ei huono, näin Uotisen Jormaa lainaten. 

Lauantaina pääsin toteuttamaan mielipuuhaani lompakon tyhjentämistä. Ajettiin Dortmundiin shoppailukierrokselle ja currywurstille. Matkaan tarttui mm. uusi ihana vaalea keinonahkatakki ja tennarit (mitenköhän mä saan mun kaikki kamat takasin Suomeen, kun Saksastakin piti tulla lainalaukun kanssa takasin, ja nyt on vasta puoliväli menossa vaihdossa...) Illalla oli sitten ohjelmassa perinteinen kyläjuhla, jossa poltettiin pääsiäisen kokko. Tarjolla oli kokon katselemisen lisäksi makkaraa ja olutta sekä lettuja. Paikalla oli siis Kinderin lettukoju, jossa sai vaikka mitä ''crepesin'' väliin, makeasta suolaiseen, Kinder bueno -patukoista After Eight -konvehteihin. Kuulosti herkulliselta, mutta olin vielä edellisestä syömisestä niin ähky etten pitkän harkinnankaan jälkeen löytänyt enää tilaa lätylle. Kokolle oli muuten kerääntynyt paljon porukkaa sillä välin kun kiertelimme kuvaamassa maisemia ja ihmittelimme lättykojua. Tälläse kylän perinteiset juhlat on vaan niin mieltä lämmittäviä; on paljon tuttuja ja tuttavia ympärillä, kiva pikkukaupungin tunnelma ja iloinen ilmapiiri. Lapset juoksivat nauraen ympäriinsä ja tuli lämmittää illan tullen. Tykkäsin ihan hirmusesti. Tietääkseni Pohjanmaalla tällainen kokonpolttamisperinne elää yhä..? 

Käytiin katsastamassa maisemia myös lähellä olevasta tornista

Sunnuntaina mun kammarin ovella odottikin yllätys, pääsiäispupu oli vieraillut yön ainaka. Pupun tuliaisia lähdettiin sulattamaan kahdella kävelyreissulla kylällä ja vanhalla linnan rauniolla (Lue: kuvailureissulla ja hetkettäisellä kävelyllä).

Kevään merkkejä oli havaittavissa, jihuu!

Pakollinen taukopaikka

Kipuamassa linnanraunioille

Ja perillä ylhäällä

Maanantaina aamulla aivan liian aikaisin oli lähtö takaisin kotiin. Mulla oli niin kiva miniloma sukuloimassa, että ensimmäistä kertaa muhun iski jopa pieni koti-ikävä, kun pääsi herkuttelemaan tuoreella korvapuustilla tutussa seurassa ja rentoutumaan saunan lauteilla. Onneksi äiti saapuikin jo parin päivän päästä tänne mun ilokseni mämmilastin kera, niin unohtui sekin haikeus äkkiä :) Seuraavaksi rustailenkin meidän touhuista Hollannissa. 

- Emmi